Se oikeasti epämiellyttävä totuus, lähdeviitteineen

Alla oleva mielipidekirjoitus on julkaistu aiemmin Ilkassa (29.01.2016), US:n Puheenvuorossa (29.01.2016), Aamulehdessä (13.02.2016) sekä kopioituna erinäisissä muissa verkkojulkaisuissa.

Vaikka yleisönosastoille tarkoitettuihin mielipidekirjoituksiin eivät tiiviin formaatin vuoksi kuulu lähdeviitteet tai muut pitkälliset perustelut, moni on lähteitä kysynyt tai niiden puutteen vuoksi suoraan julistanut kirjoituksen merkityksettömäksi, formaatista huolimatta. Joissakin netin keskusteluketjujen kommenteissa on myös nostettu esiin yksittäisiä kohtia kirjoituksesta, ja yhtälailla perustelematta ja ilman lähdeviitteitä väitetty niitä virheellisiksi ja sitä myöten tuomittu koko kirjoitus huuhaaksi.

Tähän kritiikkiin vastatakseni julkaisen kirjoituksen uudelleen täällä, lähdeviitteineen ja perusteluineen alaviitteissä. Olkaa hyvät.

Se oikeasti epämiellyttävä totuus

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Al Gore julkaisi elokuvansa Epämiellyttävä totuus¹. Elokuvansa ensi-illassa hän julisti maailmalla olevan enää kymmenen vuotta aikaa rajusti hillitä kasvihuonekaasupäästöjä, minkä jälkeen se olisi liian myöhäistä ja planeetta olisi hätätilassa².

Päästöjen hillitseminen jäi Al Goren pelottelusta huolimatta tekemättä. Päinvastoin, päästöjen kasvu vain kiihtyi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvoi 22 miljoonasosaa³, joka on noin viidennes koko teollisen ajan eli 265 vuoden aikana tapahtuneesta kasvusta⁴.

Hillitsemistoimenpiteiden puutteesta ei silti ole kyse. Esimerkiksi täällä Suomessa olemme luoneet rahantekoautomaatin kansainvälisille pääomasijoittajille erittäin anteliaiden tuulivoimatukiaisten muodossa⁵. Myllyt eivät tietenkään pyöri silloin kun sähkön hinta ylittää tukien tason eli kovilla pakkasilla, mutta eihän niiden tarvitsekaan.

Tukiaiset ovat osaltaan ajaneet sähkön hintaa ennätyksellisen alas ja tehneet muista investoinneista kannattamattomia, mutta kuluttajien sähkölaskuilla se ei näy, mistä pitävät huolen siirtohintoihin sisältyvät ennätykselliset sähköverot⁶.

Sama ilmiö näkyy huoltoasemilla. Öljyn markkinahinta on alimmillaan kolmeentoista vuoteen⁷, mutta silti bensiinin litrahinta on korkeampi kuin Goren leffan aikaan⁸. Kiitos osittain kalliille etanolille⁹, jota polttoaineeseen on lain mukaan lisättävä, mutta erityisesti polttoaineen korkealle verotukselle¹⁰. Autoilija maksaa kiltisti ja samalla lainsäätäjä poltattaa hänen moottorissaan maissintähkän kehitysmaan köyhän lapsen suusta¹¹.

Rakennamme liian tiiviitä hometaloja, ajamme puhdasta teollisuuttamme ja työpaikkojamme likaisiin maihin, väsäämme risupaketteja, näpertelemme loputtomiin mitättömien yksityiskohtien parissa ja tuhoamme valmiutemme varautua luonnollisiin ilmastonmuutoksiin.

Samaan aikaan maapallon ilmasto ei ole hiilidioksidipitoisuuden kiihtyvästä kasvusta huolimatta enää lämmennyt lähes kahteen vuosikymmeneen¹², pohjoiset merijäät ovat palautuneet normaalitasolle¹³, eteläiset merijäät ovat nakutelleet useana vuotena uusia laajuusennätyksiä¹⁴ ja jääkarhujenkin kanta on suurimmillaan puoleen vuosisataan¹⁵. Lisääntynyt hiilidioksidi on sen sijaan lisännyt maapallon vihreyttä ja kasvillisuutta¹⁶ sekä auttanut maanviljelyssä hehtaarisatojen kasvua uusiin ennätyksiin¹⁷, myös Suomessa¹⁸.

Mitä vielä pitää tapahtua, että heräämme tästä häpeällisestä unesta oikeasti epämiellyttävään totuuteen, siihen, että meitä on huijattu pahan kerran?¹⁹

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Ilmastofoorumi ry

Alaviitteet

1. An Inconvenient Truth -elokuvan (Epämiellyttävä totuus) ensinäytös oli Sundance-elokuvafestivaaleilla 25.01.2006. Lähde: Wikipedia.
2. Al Goren ensi-iltapuheesta kertoi CBS News 26.01.2006.
3. Luvun hiilidioksidipitoisuuden kasvusta, 22 miljoonasosaa (ppm) kymmenessä vuodessa, olen laskenut tammikuussa 2016 mielipidekirjoitusta kirjoittaessani NOAA:n julkaisemasta Mauna Loan mittausdatasta vähentämällä joulukuun 2005 luvun joulukuun 2015 luvusta.
4. Tässä käytän lähtökohtana IPCC:n tietoja, eli vuotta 1750 ja silloista arvioitua ilmakehän CO2-pitoisuutta 280 ppm, sekä NOAA:n julkaisemaa Mauna Loan vuosikeskiarvoa vuodelle 2015, joka oli 400,83 ppm. Näistä 265 vuoden (2015-1750=265) kasvuksi tulee 120,83 ppm (400,83-280=120,83), josta edellä mainittu viimeisen kymmenen vuoden kasvu 22 ppm on 18,2% (22/120,83=0,1820379) eli noin viidennes, kuten kirjoitetuksessa mainittiin. Mittakaavaa hiilidioksidipitoisuuden kasvunopeuden kiihtymiselle antaa se, että 10 vuotta on 3,8% 265 vuodesta (10/265=0,0377358) eli viimeisen vuosikymmenen kasvu on ollut lähes viisinkertaista (0,1820379/0,0377358=4,824011) verrattuna tasaiseen kasvuun.
5. Tuulivoiman syöttötariffien anteliaisuuden pitäisi tässä vaiheessa olla jo yleistietoa. Reaaliaikaista kulutustietoa löytyy osoitteesta tuulivahinko.fi. Lukuja on ynnäillyt äskettäin myös Eija-Riitta Korhola (13.2.2016), joskin vasta alkuperäisen kirjoitukseni jälkeen.
6. Sähkön loppuhinta muodostuu Energiaviraston mukaan 37% sähköenergiasta, 22% sähkön siirrosta ja 41% verotuksesta. Tällä vuosituhannella sähkön verojen määrä on noussut 151% eli eniten sähkönhinnan eri komponenteista. (Lähde: Ilmastorealismia)
7. Viimeksi kolmen raakaöljylaadun keskiarvo on alittanut hinnan 30 USD/barreli vuonna 2003 eli 13 vuotta sitten. (Lähde: Index Mundi)
8. Tammikuussa 2006 vielä tuolloin etanolilla laimentamattoman 95E-bensiinilaadun hinta oli n. 1,25 EUR/litra, kun tammikuussa 2016 mielipidekirjoituksen kirjoitushetkellä etanolilla laimennetun 95E10-bensiinilaadun hinta oli yleisesti n. 1,35 EUR/litra. Nyt helmikuussa on päästy jo paikoitellen kymmenen vuoden takaista halvempiin litrahintoihin. Lähde: Polttoaine.net
9. Etanolin markkinahinta 1.36 USD/GAL (0,322 EUR/litra) ja bensiinin 0.96 USD/GAL (0,227 EUR/litra) eli etanoli on 42% kalliimpaa kuin bensiini (0,322/0,227=1,418). (Lähde: Trading Economics) Lisäksi etanolin energiatiheys on vain 20,9 MJ/litra, kun bensiinin energiatiheys on 32,4 MJ/litra, jolloin suhteessa energiatiheyteen etanoli on vieläkin kalliimpaa. (Lähde: Wikipedia) Lisäksi etanolin tuottaminen vaatii huomattavasti viljelypinta-alaa, joka on ainakin osittain pois muusta viljelystä ja joka on moninkertaisesti bensiinin tuotannon vaatima pinta-ala. (Lähde: Wikipedia)
10. Vuonna 2006 verojen osuus 95-oktaanisen bensiinin hinnasta oli keskimäärin 80,7 snt/l, kun vuonna 2015 osuus oli 91,8 snt/l (kasvu 13,8%). Jälkimmäisen luvun kohdalla on huomioitava, että polttoaineen biokomponenteilla, joita vuonna 2006 ei vielä ollut, on alempi vero kuin fossiilisilla komponenteilla. (Lähde: Öljy- ja biopolttoaineala)
11. Suomessa ei tehdä etanolia maissitärkkelyksestä, joten vertaus on pelkästään suomalaisittain ajateltuna hieman ohi, mutta globaalisti maissi on tärkeimpiä etanolikasveja ja esimerkiksi Yhdysvalloissa se on ollut selvästi tärkein. (Lähde: Wikipedia) Maissin käyttö uuteen tarkoitukseen eli liikennepolttoaineeksi nostaa sen kysyntää, siten kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti nostaen ainakin väliaikaisesti sen hintaa sekä alentaen saatavuutta muihin tarkoituksiin, ainakin kunnes tarjonta ehtii vastaamaan kasvaneeseen kysyntään.
12. Satelliittimittausten mukaan ilmakehä ei ole lämmennyt yli 18 vuoteen eli ”lähes kahteen vuosikymmeneen” (lähde: WUWT). Vuonna 2014 julkaistun tilastollisen analyysin mukaan tilastollisten merkitsevyyden rajoissa satelliittimittauksissa oli 19 vuoden lämpenemistauko ja pintalämpötilamittauksissa 16-26 vuoden lämpenemistauko, jotka niin ikään osuvat kirjoituksessa käytettyyn ilmaukseen ”lähes kahteen vuosikymmeneen”.
13. Normaalitasolla tarkoitan esimerkiksi NSIDC:n käyttämää kahta keskihajontaa vuosien 1981-2010 keskiarvosta, jonka sisällä pohjoisen merijään laajuus on ollut valtaosan kuluvasta jäätymiskaudesta tammikuun alun ja aivan äskettäistä dippiä lukuunottamatta. (Lähde: NSIDC)
14. Vaikka kuluvalla sulamiskaudella eteläisen pallonpuoliskon merijäissä onkin jääty ennätyksistä, niin kuten kirjoituksessa mainittiin, useana vuotena havaittiin useita uusia laajuusennätyksiä. (Lähde: Cryosphere Today)
15. IUCN:n tuoreimman arvion mukaan jääkarhuja on 26000 (haarukka 22-31 tuhatta), mikä on eniten puoleen vuosisataan (aiempia arvioita on kerätty tänne). Puoli vuosisataa sitten eli 1960-luvulla jääkarhuja oli arviolta viidestä kymmeneen tuhatta. Kaikkiin näihin arvioihin liittyy suurta epävarmuutta johtuen jääkarhujen syrjäisistä asuinalueista ja siten havaintojen vähyydestä, mutta 1960-luvulta lähtien IUCN on pyrkinyt arvioimaan jääkarhupopulaatioita jokseenkin systemaattisesti, muun muassa helikoptereista käsin.
16. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on lisännyt kasvillisuutta 5-10% lämpimillä ja kuivilla alueilla vv. 1982-2010 (Donohue et al 2013).
17. Korkeammat hiilidioksidipitoisuudet kasvattavat satoja (FAO) ja viljasadot ovat olleet ennätyksellisiä (World Bank). Valtaosa satojen kasvusta on epäilemättä viljelytekniikoiden kehityksen ansiota, mutta hiilidioksidin lannoittava vaikutus vaikuttaa myös.
18. Paikallisesti vuosittainen vaihtelu on hyvin suurta, mutta pitkän aikavälin kehityskulku on selvä Suomessakin, ks. Findikaattori. Ääriolosuhteissa (kuten Suomessa) hiilidioksidin lannoitevaikutuksen voi ajatella olevan keskimääräistä suurempaa, koska se parantaa kasvien kylmän, kuuman ja kuivuuden kestävyyttä.
19. Tämä viimeinen kohta on herättänyt kommentteja salaliittoteorisoinnista, mutta kuten pidempään kirjoituksiani ja esiintymisiäni seuranneet hyvin tietävät, en usko salaliittoihin ilmastonmuutoksen suhteen. Sen sijaan uskon, että ilmastonmuutoksen sekä ilmastopolitiikan ja -bisneksen parissa toimivat aktivistit, järjestöt, poliitikot, yritykset ja muut tahot käyttävän kukin toisistaan riippumatta ilmastonmuutosta keppihevosena omien etujensa ja todellisten tavoitteidensa ajamiseen, oli sitten kysymys ympäristönsuojelusta, politiikasta, rahasta, vallasta tai mistä tahansa. Tämä koskee myös tiedemiehiä, jotka fiksuina ihmisinä ovat hyviä huomaamaan, millaisia termejä tutkimusapurahahakemuksissa kannattaa viljellä ja millaisia ei, kun politiikot ja virkamiehet päättävät rahojen jakamisesta. Ja vaikka kysymyksessä ei olekaan salaliitto, niin se on silti huijaus, ainakin sellaisten toimijoiden osalta, jotka yrittävät hyötyä tilanteesta muuten eivätkä ole oikeasti hyvässä uskossa liikkeellä. Esimerkiksi Pentti Linkola ei epäilemättä huijaa, vaikka väärässä onkin, vaan todella uskoo asiaansa. Sen sijaan esimerkiksi biopolttoaineiden ja tuulivoiman kohdalla kysymys on huijauksesta, koska niiden puolesta toimijoidenkin täytyy tietää, että niiden vaikutus ilmastonmuutokseen on mitätön, mutta heidän omiin tuloihinsa vaikutus on merkittävä.

Facebook-kommentit

kommentti(a)