Niin sanottuun kasvihuoneteoriaan epäileväisesti suhtautuva Energy & Environment -lehti (Vol 21, nro 4) julkaisi suoranaisen kokoelman vastavirtaan uivia ilmastotutkimuksia. Lehden kielteinen suhtautuminen ilmastonmuutokseen ei itsessään tee siinä julkaistuista kirjoituksista huonoja tai epäuskottavia, vaan niiden uskottavuus muodostuu niiden täsmällisyydestä. Erityisesti pitkään tiedossa olleet ja kuluneen vuoden aikana paljastuneet kähminnät tiedejulkaisujen puolueellisuudessa ovat nakertaneet vertaisarvioinnin merkitystä. Erikoisnumeron vieraileva päätoimittaja Arthur Rörsch kirjoittaa, että vaikka nämä tutkimukset eivät kiistä mahdollisuutta ilmaston lämpenevän ihmisen polttamien hiilen takia, ne kuitenkin kiistattomasti osoittavat, että puhe “tiedemiesten yksituumaisuudesta” ilmastonmuutoksesta ja sen syistä ovat pahasti ennenaikaisia:

Viimeisten vuosikymmenten aikana ilmaston tutkimusta ovat johtaneet tutkijat pitkälti YK:n johdolla ja rahoituksella IPCC:n nimissä. Nämä tutkijat, ja erityisesti heidän hallituksensa, julistivat tieteellistä yksimielisyyttä, jonka mukaan kasvava hiilidioksidimäärä ilmakehässä muuttaa voimakkaasti “maailmanlaajuisesti” ilmastoa. Tätä pidettiin toteen näytettynä. Viimeisimmässä Poliittisille päättäjille suunnatun yhteenvedon esittelytilaisuudessa (2007) julistettiin, että “tieteellinen näyttö on kerätty”. Tunnetut tutkijat (mm. Lindzen, Spencer, Singer, Christy, McIntyre, Pielke, Khandakar) kiistivät väitteen, omiin tutkimuksiinsa vedoten, mutta eivät ole saaneet vastaavanlaista näkyvyyttä. Vähäisessä määrin heitä ovat kuitenkin kuunnelleet maat, jotka suunnittelevat vähentävänsä öljyn kulutusta – arvostettava tavoite useissa tapauksissa. Valtavirran esittämä oppi CO2:n vaikutuksesta sai epäilijöitä, koska suorat mittaustulokset eivät tue tietokonelaskelmien tuloksia. Jo tämän tekijän yksin tulisi aiheuttaa tiedemaailmassa halua löytää vaihtoehtoisia teorioita. Tässä julkaisussa esitettyä teoriaa voisi kutsua säätila/vesi -lämpösäätelyksi, jonka juuret ovat perinteisessä ilmakehän ja meteorologian tutkimuksessa.

Tämän julkaisun kirjoittajat ottivat osaa tällaisiin väittelyihin – yhdessä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa. Osallistuin itsekin näihin väittelyihin, vaikkakin pääasiassa välittäjän kuin asiantuntijan roolissa. Tämä aktiivisuus huomattiin Energy&Environment -lehdessä ja oli syynä siihen, että minut pyydettiin tämän erikoisnumeron vierailevaksi päätoimittajaksi. Esittelen valitsemani tieteellisen maailman huomiota kaipaavat tutkimukset.

COMPO & SARDESHMUKH 2008

Uraauurtavassa tutkimuksessa Gilbert Compo ja Prashant Sardeshmukh osoittavat, että viime vuosikymmenien ilmaston lämpeneminen on tapahtunut suurelta osin valtamerien lämpenemisen seurauksena eikä kasvihuonekaasujen lisääntymisen suorana seurauksena. Tutkimuksen mukaan viimeisen puolen vuosisadan ilmakehämallinnukset kattavat valtaosan havaitusta lämpenemisestä, kun parametrina käytetään havaintoja valtamerien lämpenemisestä ilman muutoksia kasvihuonekaasujen pitoisuuksissa.

Vaikka tutkimus ei itse ota siihen kantaa, tutkijoiden mukaan valtamerien lämpenemisen mahdollisten syiden, kuten kasvihuonekaasujen, muiden ihmisperäisten syiden, auringon, vulkaanisen toiminnan sekä sisäisten monivuosikymmenisten prosessien vaikutusten, tutkiminen on aktiivisen tieteellisen tutkimuksen kohde. Tutkijoiden mukaan luonnollisen vaihtelun roolia ei kuitenkaan voida rajata pois.

Tutkijat huomauttavat lisäksi, että useat viimeaikaiset tutkimukset viittaavat merkittäviin virheisiin YK:n ilmastopaneelin IPCC:n viimeisimmässä raportissa käytetyissä valtamerien pintalämpötilojen mallinnuksissa.

Compon & Sardeshmukhin tutkimus Oceanic influences on recent continental warming (DOI 10.1007/s00382-008-0448-9) on julkaistu arvostetussa Climate Dynamics -julkaisussa. Tutkijat työskentelevät Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation (NOAA) Earth System Research Laboratoryn CIRES-instituutin Climate Diagnostics Centerissä.

Linkki tutkimukseen: http://www.springerlink.com/content/au9x40l201105273

Tutkimuksen tiivistelmä

Evidence is presented that the recent worldwide land warming has occurred largely in response to a worldwide warming of the oceans rather than as a direct response to increasing greenhouse gases (GHGs) over land. Atmospheric model simulations of the last half-century with prescribed observed ocean temperature changes, but without prescribed GHG changes, account for most of the land warming. The oceanic influence has occurred through hydrodynamic-radiative teleconnections, primarily by moistening and warming the air over land and increasing the downward longwave radiation at the surface. The oceans may themselves have warmed from a combination of natural and anthropogenic influences.

Tutkimuksen johtopäätökset

In summary, our results emphasize the significant role of remote oceanic influences, rather than the direct local effect of anthropogenic radiative forcings, in the recent continental warming. They suggest that the recent oceanic warming has caused the continents to warm through a different set of mechanisms than usually identified with the global impacts of SST changes. It has increased the humidity of the atmosphere, altered the atmospheric vertical motion and associated cloud fields, and perturbed the longwave and shortwave radiative fluxes at the continental surface. While continuous global measurements of most of these changes are not available through the 1961–2006 period, some humidity observations are available and do show upward trends over the continents. These include near-surface observations (Dai 2006) as well as satellite radiance measurements sensitive to upper tropospheric moisture (Soden et al. 2005).

Although not a focus of this study, the degree to which the oceans themselves have recently warmed due to increased GHG, other anthropogenic, natural solar and volcanic forcings, or internal multi-decadal climate variations is a matter of active investigation (Stott et al. 2006; Knutson et al. 2006; Pierce et al. 2006). Reliable assessments of these contributing factors depend critically on reliable estimations of natural climate variability, either from the observational record or from coupled climate model simulations without anthropogenic forcings. Several recent studies suggest that the observed SST variability may be misrepresented in the coupled models used in preparing the IPCC’s Fourth Assessment Report, with substantial errors on interannual and decadal scales (e.g., Shukla et al. 2006; DelSole 2006; Newman 2007; Newman et al. 2008). There is a hint of an underestimation of simulated decadal SST variability even in the published IPCC Report (Hegerl et al. 2007, FAQ9.2, Fig. 1). Given these and other misrepresentations of natural oceanic variability on decadal scales (e.g., Zhang and McPhaden 2006), a role for natural causes of at least some of the recent oceanic warming should not be ruled out.

Regardless of whether or not the rapid recent oceanic warming has occurred largely from anthropogenic or natural influences, our study highlights its importance in accounting for the recent observed continental warming. Perhaps the most important conclusion to be drawn from our analysis is that the recent acceleration of global warming may not be occurring in quite the manner one might have imagined. The indirect and substantial role of the oceans in causing the recent continental warming emphasizes the need to generate reliable projections of ocean temperature changes over the next century, in order to generate more reliable projections of not just the global mean temperature and precipitation changes (Barsugli et al. 2006), but also regional climate changes.

ILMASTOFOORUMI RY

Tämän uutiskirjeen toimitti Ilmastofoorumi ry, joka on vuonna 2007 perustettu kasvava kansalaisjärjestö, jonka tarkoitus on osallistua julkiseen ilmastonmuutoskeskusteluun ja tuoda esiin sen puutteita ja virheitä. Siihen kuuluu julkisen keskustelun, ilmastopolitiikan ja ympäristön tilasta huolestuneita kansalaisia ympäri Suomea. Lisätietoja uutiskirjeen aiheista sekä yhdistyksestä saa yhdistyksen puheenjohtajalta Pasi Matilaiselta, email etunimi.sukunimi.ei.roskaa.kiitos@ilmastofoorumi.fi. Yhdistyksen Internet-sivut ovat osoitteessa http://www.ilmastofoorumi.fi/.

HUOM! Jos haluat jatkossa tällaisia tiedotteita suoraan sähköpostiisi, liity yhdistyksen postituslistalle täältä.

MCKITRICK & MICHAELS

Uudessa vertaisarvioidussa tutkimuksessaan McKitrick ja Michaels [1] osoittavat, että maapallon pintalämpötilamittauksissa on huomattavia häiriöitä eivätkä tilastoihin tehdyt korjauslaskelmat onnistu poistamaan näitä virheitä, vaan vuoden 1980 jälkeen mitatusta lämpenemisestä jopa puolet on itse asiassa kaupungistumisesta ja muusta kehityksestä johtuvan paikallisen mittausvirheen aiheuttamaa. He myös löysivät YK:n ilmastopaneelin IPCC:n toimintatavoista virheitä sekä totesivat sen antavan valheellista kuvaa tilastojensa laadusta. [2]

[1] McKitrick, R. & Michaels, P.J. 2007. Quantifying the influence of anthropogenic surface processes and inhomogeneities on gridded global climate data. Journal of Geophysical Research – Atmosphere. In Press. [DOI:10.1029/2007JD008465] http://www.uoguelph.ca/~rmckitri/research/jgr07/jgr07.html (viitattu 12.12.2007)

[2] McKitrick, R. 2007. Contaminated Data. Financial Post, 05.12.2007. http://www.nationalpost.com/opinion/story.html?id=145245 (viitattu 12.12.2007)

DOUGLASS & CHRISTY

Douglassin (et al) vertaisarvioitu tutkimus [3] puolestaan osoittaa, että lämpötilamittaukset eivät vastaa kasvihuoneilmiöteorian odotuksia. Teorian mukaan hiilidioksidin lämmittävän vaikutuksen tulisi näkyä voimakkaammin ilmakehässä kuin maan pinnalla, mutta mittaukset osoittavat päinvastaista, joten nykyinen ilmaston lämpeneminen ei voi johtua yksinomaan hiilidioksidista tai muista kasvihuonekaasuista. Todennäköisemmin suurin vaikutus ilmastonmuutokseen tuleekin auringon aktiivisuuden vaihteluista. Douglass et al toteaakin, että nykyiset ilmastotietokonemallit yliarvioivat suuresti kasvihuonekaasujen vaikutuksen sekä jättävät kokonaan huomiotta pilvien ja vesihöyryn aiheuttamat negatiiviset vastasyötteet. Tutkimukseen osallistunut S. Fred Singer puolestaan toteaa johtopäätöksenä, että hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen on täten kallis mutta tehoton tapa puuttua ilmastonmuutokseen.

[3] Douglass, D.H., Christy, J.R., Pearson, B.D. & Singer, S.F. 2007. A comparison of tropical temperature trends with model predictions. International Journal of Climatology, Royal Meteorological Society. In Press. [DOI: 10.1002/joc.1651] http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/abstract/117857349/ABSTRACT , tiedote: http://science-sepp.blogspot.com/2007/12/press-release-dec-10-2007.html (viitattu 12.12.2007)

LOEHLE

Useimmat lämpötilarekonstruktiot nojaavat voimakkaasti puiden vuosirenkaiden perusteella tehtyihin päätelmiin. Niissä havaittujen ongelmien (puiden kasvuun vaikuttavat muutkin tekijät kuin lämpötila) vuoksi Craig Loehlen vertaisarvioitu tutkimus [4] muodostaa uuden lämpötilarekonstruktion viimeiseltä kahdelta vuosituhannelta 18 lähteen perusteella ilman vuosirengaslähteitä. Ylläoleva kuvaaja osoittaa selvästi, että nykyisin ei ole poikkeuksellisen lämmintä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että viime vuosisadan puolenvälin jälkeen instrumentaaliset lämpötilamittaukset (punainen viiva) alkavat poiketa rekonstruktioista, mikä viittaa mahdolliseen mittausvirheeseen, esimerkiksi kaupungistumisen seurauksena.

[4] Loehle, C. 2007. A 2000-year global temperature reconstruction based on non-treering proxies. Energy & Environment 18(7-8): 1049-1058. http://www.ncasi.org/publications/Detail.aspx?id=3025 (viitattu 12.12.2007)

SPENCER ET AL

Roy Spencerin (et al) vertaisarvioitu tutkimus [5] on löytänyt todisteita pilvien aiheuttamasta negatiivisesta vastasyötteestä (negative feedback), eli ilmastoa viilentävästä vaikutuksesta. Satelliittihavaintojen perusteella ilmaston lämpeneminen vähentää cirrus-tyyppisiä pilviä, joilla itsellään on lämmittävä vaikutus. Kyseisten pilvien vähentyessä ylimääräinen lämpö pääsee poistumaan maapallolta paremmin. Nykyiset ilmastomallit olettavat päinvastoin lämpenemisen johtavan cirrus-pilvien lisääntymiseen, synnyttäen positiivisen vastasyötteen, joten tutkimus osoittaa ilmastomalleissa olevan korjattavaa. Ilmastomallien ennusteet ovat täten todennäköisesti yläkanttiin. (Toim.huom. Pilvien rooli ylipäätään on suuri epävarmuustekijä ilmastomalleissa, koska niitä ei vielä tunneta kovin hyvin.) Lisäksi tutkimus tukee professori Richard S. Lindzenin nk. iiris-teoriaa, jonka mukaan ilmastossa on itsesääteleviä mekanismeja, jotka muunmuassa lisäävät ja vähentävät pilvisyyttä vastavoimana lämpötilan muutoksille.

[5] Spencer, R., Braswell, W.D., Christy, J.R. & Hnilo, J. 2007. Cloud and radiation budget changes associated with tropical intraseasonal oscillations. GEOPHYSICAL RESEARCH LETTERS, VOL. 34, L15707, doi:10.1029/2007GL029698, 2007. http://www.agu.org/pubs/crossref/2007/2007GL029698.shtml

HADLEY-KESKUKSEN LÄMPÖTILAENNUSTE

Oheinen kaavio kuvaa Ison-Britannian ilmatieteenlaitoksen Hadley-tutkimuskeskuksen [6] julkaisema kasvihuonekaasuihin perustuvaa lämpötilaennustetta sekä saman keskuksen virallisia lämpötilatilastoja. Ennuste näyttää voimakasta nousua, mutta viimeisimmät tiedot osoittavat päinvastaista. Jäämme seuraamaan tilannetta.

[6] Climatic Research Unit, http://www.cru.uea.ac.uk/cru/

GREENFREE FINLAND RY

Tämän uutiskirjeen toimitti ympäristöjärjestö GreenFree Finland ry. Lisätietoja uutiskirjeen aiheista sekä yhdistyksestä saa yhdistyksen puheenjohtajalta Pasi Matilaiselta, email etunimi.sukunimi.ei.roskapostia@greenfree.fi. Yhdistyksen Internet-sivut ovat osoitteessa http://www.greenfree.fi/.