Tapsa kirjoitti:Hyödyllä tarkoitan sitä, että saataisiin jotain tietoa mallien perusteista. Mallien ajamisella ei sinänsä saa mitään tietoa niiden oikeellisuudesta.
Em. linkissä oli oikein käyrästö merijään paksuuden vaikutuksesta albedoon, mutta veden ja lumen säteilystä avaruuteen ei ollut mitään konkreettista.
Abc:kään ei näytä löytävän mitään todisteita arktisen merijään positiivisesta takaisinkytkennästä.
No tämä johtunee siitä, että selvästi mallinnustakin tehdään ainakin CESM:n osalta ryhmittäin, jossa jokin osa (tai jotkut tutkijat jossain vaiheessa uraansa) keskittyy vaikkapa jäätikköihin/merijäähän. Tässä tapauksessa säteilylaskentaa suoritti toinen osa mallia, CESM:n tapauksessa CAM, eli voin jo tässä vaiheessa vastata kysymykseesi, ettei ei sitä ole jätetty huomiotta. Tulosten tulkinta on sitten eri asia.
En nyt muista, millaisia arvoja jäätiköiden pienentämiselle per se on (tai tälle käsitteelliselle takaisinkytkennälle) arvioitu, koska nehän tulevat pääosin vesihöyryn ja/tai albedon pienemisen seurauksena. Jokin osa niistä varmaan, jos joka muistaa paremmin varmaan tarkentaa. Vaikka koko prosessi (mallinnusmielessä) on vieläkin monimutkaisempi kuin ilman lumi/jääpeitettä olevilla alueilla, on näiden alueiden osuus koko maapallon pinta-alasta hyvin pieni ja vielä pienempi saadusta säteilytehosta. Solulaskennassahan arvioidaan jääpeitteen määrää siinä solussa, ja albedo sen mukaan, joten ei siinä luulisi valtavan suuria heittoja tapahtuvan, olettaen tietenkin että tämä arvio on oikeinsuuntainen sekä paikan (leveysaste) että esiintymisajan (vuodenaikavaihtelu) suhteen. Esim. lumipeitteen muutokset vaikuttavat paljon, muutama ankara & luminen talvi suistanee nämä laskennat täysin radaltaan ainakin keskipitkällä (10...20 vuotta) aikavälillä, ja pitemmän aikavälin tuloksista en sitten sano mitään.
Ei ilmakehän mallintamisesta mitään sellaista kansantajuista 101-dokumenttia varmasti löydykään, vaan asiaa ymmärtääkseen pitää olla toki perusteet hallussa, kuten fysiikka (lämpöoppi, säteily/magnetismi), matematiikkaa (tilasto, differentiaali, numeerisia menetelmiä jne, ja minä lisäisin listaan signaalinkäsittelyn asiat, ja jopa informaatioteorian, joita tietääkseni luonnontieteilijät harvemmin opiskelevat). Numeerisesta prosessien mallintamisesta löytyy jos nyt ei hyllymetreittäin niin ainakin hyllyllinen materiaalia mistä tahansa oikeita tieteitä opettavan yliopiston hyllystä, ja näiden mallien osalta tosiaan sitten ohjelmakoodejakin, tosin hyvin rajallisesti: kuluneen sanonnan mukaan "Totuus on siellä koodissa" ja vaikka noista kaikista laskennoista ei välttämättä heti pääsisikään kärryillä (enkä varmasti pääsekään, tuolla on ihan hillittömästi tavaraa), niin kyllä siitä jonkinmoisella vaivalla näkee käytettäviä tietorakenteita ja kutsupolkuja katselemalla pääperiaatteet, olkoonkin että näiden F90-hirvitysten kanssa saa helposti päänsärkyä.Itse laskut eivät ole (virtausdynamiikka ehkä poislukien, N-S...) näissä ilmastolaskennoissa mitään rakettitiedetä etenkään numeerisessa muodossa tietokoneohjelmassa, siellä kun homma redusoituu karkeasti sanottuna sarjaksi yhteenlaskuja.
Itsekin usein kommentoin tätä "Polar Amplification"-käsitettä pitkälle samoilla argumenteille kuin sinä Tapsa, mutta eri syistä: tämäkin prosessin on monimutkainen, etenkin jos sitä yritetään pitkällä aikavälillä mallintaa osana koko ilmastojärjestelmää. Monesti "provosoiduin" (vitsi vitsi) näistä "syvimmin huolestuneista", joilla on aivan epärealistisia kauhukuvia: hukkuvia jääkarhuja, Grönlanti sulaa jo ensi kesänä, jne.
.
