Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Ilmastotutkimukseen sekä sitä sivuaviin tutkimusaiheisiin liittyvät keskustelut

Valvoja: Hallitus

Lauri Heimonen
Viestit: 389
Liittynyt: 10.01.2010, 19:48:10

Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja Lauri Heimonen »

On osoittautunut, että monitieteellisessä ilmasto-ongelmassa asiain erilainen korostuminen tiedeala- ja toimialakohtaisesti on omiaan johtamaan erilaisiin näkemyksiin ilmastonmuutoksen syistä. Ilmasto-ongelman toimivaan ratkaisuun pyrittäessä edellytyksenä on, että sen syy ja mahdollisuudet siihen vaikuttaa riittävästi pystytään selvittämään. Toimivasta ratkaisusta voidaan puhua, kun selviää, missä määrin ihminen voi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen vaikuttaa ja missä määrin ihmisen osuus rajoittuu ilmastonmuutokseen varautumiseen ja siihen sopeutumiseen. Jos käy niin, että ihmisen mahdollisuudet ilmastonmuutokseen vaikuttamiseen eivät ole mahdollisia, jää ihmisen keinoksi vain ilmastonmuutoksiin varautuminen ja niihin sopeutuminen.

Ongelmakokonaisuuteen vaikuttavien tekijöiden riittävä selvittäminen edellyttää asianmukaista poikkitieteellistä lähestymistä. Jos ongelmaa lähestytään liian kapeasta näkökulmasta, esim vain yhden tieteenalan puitteissa, on toimivan ratkaisun syntyminen sattumanvaraista.

Kun IPCC:n toimintatapa rajautuu ihmisperäisen ilmastomuutoksen selvittämiseen ilmastomallitutkimuksin, on todella sattumanvaraista, että sitä kautta monitieteellisessä ilmasto-ongelmassa toimivaan ratkaisuun päästään. Nyt ollaankin jo tilanteessa, jossa IPCC arvioissaan ei ole pystynyt todellisuudesta tehtyihin havaintoihin perustuvaa syytä ilmastonmuutokseen esittämään. On olemassa vain teoreettisiin, kyseenalaisia lähtöolettamuksia sisältäviin ilmastomallitutkimuksiin perustuva todennäköisyys, jonka mukaan ihmisen ilmakehään päästämät kasvihuonekaasut, lähinnä hiilidioksidi, olisivat pääasillinen syy viimeisen puolen vuosisadan aikana tapahtuneeseen lämpenemiseen.

Onkin voimistumassa käsitys, jonka mukaan IPCC:n omaksuma ilmastomalliparadigma on korvattava uudella, riittävästi ilmasto-ongelman kokonaisuuden huomioon ottavalla toimintatavalla. Tämän edellytyksenä on ilmastonmuutosongelman kokonaisuuden riittävästi huomioon ottava ongelman poikkitieteellinen lähestyminen.

Juha Pekka Lunkan kirja 'Maapallon ilmastohistoria' antaa hyvän kuvan ilmasto-ongelmien monitieteellisyydestä. Se ei kuitenkaan vielä pysty kiistattomasti osoittamaan, mikä viimeaikaiseen lämpenemiseen vaikuttavissa tekijöissä on olennaisinta. Niinpä ennakkoluulottoman lukijan/tutkijan onkin oman ymmärryksensä pohjalta käsityksensä luotava.

Vaikkakin Lunkka näkyvästi esittelee niitä käsityksiä, jotka painottavat kasvihuonekaasujen merkitystä ilmaston lämpötilamuutoksissa, sieltä on kuitenkin mm. luettavissa:
Tutkimustulokset osoittavat myös, että hiilidioksidi ei yksistään ole se tekijä, joka vaikuttaa ilmastoon, vaan se on lähinnä seuraus ilmastonmuutoksesta, jota hallitsevat muut ilmastoon vaikuttavat tekijät (s. 146). - - - 100 miljoonan vuoden ajalta kerätty geologinen aineisto ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta osoittaa, että kymmenien miljoonien vuosien aikavälillä ilmakehän hiilidoksidipitoisuus on seurannut ilmaston vaihteluja (s. 147).
Mm. sitä, että yleisillä ilmastomallisimuloinneilla ei esim. liitukauden kohdalla ole saatu geologisten havointojen kanssa yhteennsopivia tuloksia (Lunkka ss. 140–141), voidaan pitää osoituksena siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuudella kasvihuonekaasuna ei voi olla lämpenemiseen liittyvää, hallitsevaa vaikutusta.

Olen Lunkan kirjasta lukemani perusteella tulkinnut asiaa niin, että keskeisin ilmastoon pitkänajan kuluessa vaikuttavista tekijöistä liittyy mannerliikuntoihin, jotka ovat muuttaneet kymmenien miljoonien vuosien aikana merivirtoja niin, että ilmasto on viilentynyt ja sen seurauksena myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus laskenut.. Tämä viileneminen on ollut voimakkainta ylimmillä levyspiirellä ja johtanut mm. jäätiköitymiseen sekä eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla. On hyvä panna merkille, että tässä viilenemisessä ei välttämättä Auringosta tulevan säteilyn muutoksilla tarvitse roolia olla. Se, mikä samanaikaisena Auringon vaikutuksena näkyy, on orbitaalisista ja Auringon aktiivisuusmuutoksiin liittyvistä syistä tapahtuvaa, lyhytaikaisempaa ilmaston lämpötilavaihtelua. Näistä ovat esimerkkeinä mm. viimeisten satojen tuhansien vuosien aikana tapahtuneet jäätiköitymiset (glasiaalit) ja niiden väliset lämpimät kaudet (interglasiaalit).

On myös osoituksia, että erilaiset ilmastosyklit nykyisen lämpimän kauden eli Holoseenin aikana ovat kytköksissä Auringon aktiivisuusmuutoksiin. Niihin kytkeytyy mm. tuhatvuotissykli keskiajan lämpökaudesta pienen jääkauden kautta nykyiseen lämpimämpään kauteen, mistä Lunkka sanoo (s. 247):
”Niin sanotussa ”hockey stick” -käyrässä, jota suomeksi voisi nimittää vaikka lätkämailakäyräksi, pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilat eivät juuri ole muuttuneet vuosina 200 – 1900 jKr., mutta sadan viime vuoden aikana pohjoisen pallonpuoliskon lämpötila on noussut noin 0,9 astetta. Pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilamuutosta kuvaavaa lätkämailakäyrää on myös arvosteltu,sillä sen katsotaan suuresti aliarvioivan proksiaineiston osoittamia pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilavaihteluja 2000 vuoden ajalta. Mikäli näin todella on, 1900-luvulla alkanut lämpötilojen nousu on luonnollista ilmaston tuhatvuotissyklisyyttä”
Nyt, kun tuo 'hockey stick'-käyrä on luottamuksensa menettänyt, myös 1900-luvun lämpenemistä on siis syytä pitää osana em. luonnollista tuhatvuotissykliä.

Tuon tuhatvuotissyklin kanssa samanlaisia, vieläkin lyhytaikaisempia syklejä ovat ENSO, PDO, AMO, NAO jne. Kaikille näille on yhteistä niihin liittyvä valtamerien virtausten muuttuminen, jonka vaikutuksesta voidaan hakea analogiaa mannerliikuntojen aiheuttamiin valtamerien virtausmuutoksiin ja sitä tietä myös ilmaston lämpötilamuutoksiin ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihteluun. Näissä sykleissä eli oskillaatioissa mannerliikuntojen sijasta näyttää olevan käynnistävänä voimana Auringosta tulevan säteilyn muutokset joko orbitaalisina tai Auringon aktiivisuuden muutoksina.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun luonnollisuutta kuvaa myös se, että omissa tarkasteluissani olen huomannut hiilidioksidipitoisuuden pääsääntöisesti nousevan lämpiminä vuosina enemmän kuin viileämpinä vuosina. Tätä vahvistaa mm. Jaworowski linkkinsä http://www.warwickhughes.com/icecore/IceCoreSprg97.pdf kuvassa 9.

Lance Endersbee kirjoittaa: ”Oceans are the main regulators of carbon dioxide” http://www.co2web.info/Oceans-and-CO2_E ... _Apr08.pdf . Linkissä http://jennifermarohasy.com/blog/2009/1 ... tic-mentor esitetyn Endersbee'n myöhemmän arvion mukaisesti ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee noin 128 ppm valtamerien pintavesien keskimääräisen lämpötilan noustessa asteella. Kummankin kohdalla on kysymys 21 vuoden liukuvasta keskiarvosta. Sen lisäksi, että tämä ilmaisee ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lämpötilariippuvuuden aikavälillä 1980 – 2008, se tukee Beck'in esittämiä, suoriin mittauksiin perustuvia tuloksia 1900-luvun alkupuolella, linkki http://www.biomind.de/realCO2/, mikä odotusten mukaisesti korreloi silloin tapahtuneen lämpenemisen kanssa. Endersbee'n tulokset ovat yhteensopivia myös liitukauden aikana todetun ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kanssa. Tässä on myös kysymys analogiasta mannerliikuntojen myötä tapahtuneen viilenemisen seurauksena syntyneen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden alenemisen kanssa.

Luonnollisten, valtameristä emittoituvien hiilidioksidipäästöjen hallitsevuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa nykyaikanakin selittyy sillä, että ne samanaikaisiin ihmisperäisiin päästöihin verrattuina ovat yli kymmenkertaiset.
Avatar
BorisW
Viestit: 1779
Liittynyt: 08.08.2007, 10:38:11
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja BorisW »

Lauri, olet erinomaisesti poiminut Lunkan kirjan tärkeät kohdat samalla kun täydennät tänä päivänä tiedostetuilla merellisillä sykleillä.

Tätä johdannoksi katsottavaa tekstiä sinun kannattaa jatkaa vaikkapa julkaistavaksi pamfletiksi ottamalla koko ilmastoon liittyvä ongelmavyyhti tarkempaan analyysiin. Olen varma, että monet meistä ovat valmiit kannustamaan ja auttamaan sinua mikäli sellaiseen ilmenee tarve.
Lorentz3
Viestit: 1884
Liittynyt: 23.12.2009, 13:55:45

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja Lorentz3 »

Poikkitieteellisyyttä tarvitaan mallien parantamiseksi mutta kuten sanottua ilman malleja tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta.
Konsultti-
Viestit: 138
Liittynyt: 26.02.2009, 20:09:05

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja Konsultti- »

Lauri Heimosen kirjoitus vastaa täysin sekä metodisesti että sisällön suhteen omia käsityksiäni. Käytännön elämässä oikeissa töissä kun ratkotaan todellisia ongelmia ja ollaan vastuussa tuloksista monitieteisyys on itsestään selvä. Toisin on akateemisessa tutkimuksessa, jossa voi määritellä virtuaalimaailmoja kuten "ilmastotutkimus" ja väittää ihan mitä vain ilman pelkoa vastuuseen joutumisesta. Tuskinpa "kaikkien aikojen leudoimman jäätalven 2010" ennustajat tai FINSKEN-lämpenemisskenaarioiden tekijät saivat potkuja.
HMV
Viestit: 581
Liittynyt: 02.02.2010, 08:27:28

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja HMV »

IPCC:n käyttämät mallit ovat puutteellisia, joten parantamista riittää!
Tri Timothy Ballin mielenkiintoinen analyysi löytyy tästä:

http://icecap.us/images/uploads/BALLComputerModels.pdf

"The definition of climate change is the first serious limitation on the
IPCC work and models. They use the definition set out by the United
Nations Environment Program in article 1 of the United Nations
Framework Convention on Climate Change (UNFCCC). Climate
Change was defined as “a change of climate which is attributed
directly or indirectly to human activity that alters the composition of
the global atmosphere and which is in addition to natural climate
variability observed over considerable time periods”. Human impact is
the primary purpose of the research. However, you cannot determine
the human portion unless you know the amount and cause of natural
climate change. As Professor Roy Spencer said in his testimony
before the US Senate EPW Committee, “And given that virtually no
research into possible natural explanations for global warming has
been performed, it is time for scientific objectivity and integrity to be
restored to the field of global warming research.”
HMV
Viestit: 581
Liittynyt: 02.02.2010, 08:27:28

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja HMV »

Ilmastotieteilijä Eduardo Zorita pohdiskelee mielenkiintoisella tavalla ilmastomallien ongelmallisuutta Klimazwiebel-blogisivulla:

"Climate science is solid because it is based on the laws of physics, we hear sometimes, but perhaps this sentence conveys subliminally a level of uncertainty that is debatable. Even if the laws of physics are perfectly known, calculations based on these laws may be just approximate. This is the case for climate models. A simple comparison of the mean simulated by climate models and real data shows that the story is not that simple".

http://klimazwiebel.blogspot.com/2010/0 ... ysics.html
pexis
Viestit: 477
Liittynyt: 19.11.2008, 10:56:25

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja pexis »

Lorentz3 kirjoitti:Poikkitieteellisyyttä tarvitaan mallien parantamiseksi mutta kuten sanottua ilman malleja tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta.


Alkeellisten ilmastomallien kyky ennustaa tulevaisuutta on +/- nolla. Nilllä ei edes pystytä mallintamaan mennyttä saati ennustaa! Parempaan ennustukseen tulevaisuudesta päästrään huomattavasti vähemmillä rahallisilla panostuksilla esim. kolikon heitolla!!!
Lauri Heimonen
Viestit: 389
Liittynyt: 10.01.2010, 19:48:10

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja Lauri Heimonen »

Lauri Heimonen kirjoitti:Luonnollisten, valtameristä emittoituvien hiilidioksidipäästöjen hallitsevuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa nykyaikanakin selittyy sillä, että ne samanaikaisiin ihmisperäisiin päästöihin verrattuina ovat yli kymmenkertaiset.


Kun näitä asioita ei selittyinä oikein muualtakaan näy löytyvän, ajattelin tässä esittää vähän sitä, miten itse asiaa ymmärrän.

Tällä hetkellä päästöjen valtameristä ilmakehään olen ymmärtänyt olevan luokkaa 100 GtC per vuosi. Biosfääristä sinne tulevien päästöjen kohdalla arviot näyttävät vaihtelevan, mutta tässä riittää arvio, joka niinikään on luokkaa 100 GtC per vuosi. Samaan aikaan ihmisperäiset päästöt voidaan arvioida määrään noin 8 GtC per vuosi. Kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ymmärrän määräytyvän näistä päästöistä niiden kullakin hetkellä vallitsevassa määrällisessä suhteessa, ilmakehän noin 385 ppm:n hiilidioksidipitoisuudesta vain noin 15 ppm:ää voi selittyä ihmisperäisistä päästöistä, ja noin 370 ppm:ää syntyy luonnollisten pääästöjen vaikutuksesta. Se, minkä tähden nämä päästöt ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen vaikuttavat, johtuu viiveestä, mikä päästöjen syntymisestä niiden absorboitumiseen kuluu.

Hiilidioksidin päästöt ilmakehään ja sen absorptiot ilmakehästä maapallon muihin osa-alueisiin määräävät siis ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden: ilmakehän hiilidioksidipitoisuus hakeutuu itsestään sellaiseen arvoon, että hiilidioksidin päästöt ja absorptiot ovat dynaamisessa tasapainossa. Toisin sanoen silloin ilmakehään lähteistä tulevat hiilidioksidin kokonaispäästöt ja nieluihin ilmakehästä tapahtuvat kokonaisabsorptiot ovat saman suuruisia. Yksittäisten päästöjen ja absorptioiden suhteelliset suuruudet määräävät sen, mikä vaikutus niillä kullakin ilmakehän hiilidioksidipisuuteen on. Kun tuo dynaaminen tasapaino päästöjen ja absorptioiden välille on saavutettu, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus säilyy muuttumattomana ja alkaa muuttua vasta sitä mukaa, kun päästöissä tai absorptioissa tapahtuu sellaisia uusia muutoksia, jotka tuota dynaamista tasapainotilaa muuttavat.

Kun 1950-luvun lopulta tähän asti Mauna Loa'n mittaustulokset osoittavat noin 70 ppm:n nousua ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa, se selittyy ainakin 90-prosenttisesti em. Endersbee'n esittämien tulosten perusteella, joiden mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee noin 128 ppm valtamerien pintavesien lämpötilan noustessa keskimäärin asteella; 1950-luvun lopulta tähän asti valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila on arvioni mukaan nousssut noin 0,5 astetta, mikä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuna vastaa siis noin 64 ppm:ää. Näin ollen tuona aikana tapahtuneessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa ei enää muille luonnollisille eikä ihmsperäisille päästöille hallitsevaa roolia jää.
subzero
Viestit: 152
Liittynyt: 09.09.2009, 15:29:45

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja subzero »

Aihetta sivuten... Hiljattain oli jossain uutinen NASAn satelliitin AIRS-instrumentista, jolla on muutama vuosi tehty tarkkoja keskitroposfäärin CO2-mittauksia. Sillä oli havaittu, ettei se olekaan niin "hyvinsekoittunut" kaasu kuin ehkä ajateltiin. Jäin odottamaan hienoa animaatiota, jossa näkyisi mistä CO2-keskittymät tulevat ja mihin menevät. Sellaista ei ole näkynyt, joten aloin kaivelemaan raakadatoja NASAn sivuilta itse.

Laskin aluksi CO2-pitoisuuksien keskiarvot ajalta 2002 syyskuu - 2009 syyskuu (katkaisin tasavuoteen).

Kuva

Keltainen tarkoittaa vähän CO2:ta (<378,8ppm), punainen paljon CO2:ta (>381,2ppm). Seitsemän vuoden alueellisissa keskiarvoissa on sen verran eroa, että minimaalisilla alueilla pitoisuus on n. 376,4 ja maksimaalisilla noin 382,8 ppm.

NASAN data on hieman kryptisessä formaatissa ja olen saattanut hyvinkin tehdä virheitä, mutta kartta näyttää samansuuntaiselta kuin NASAn sivuilta löytyvät (siellä taitaa olla vain hetkellisiä pysäytyskuvia eikä pitkän ajan keskiarvoa?). Tuosta voi kuitenkin kukin arvailla mitä jakauma voisi kertoa. Kysymyksiä:

- kertooko jakauma jotain kyseisen alueen CO2-päästöistä?
- vai enemmän lämpötilasta?
- ilma/merivirtauksista?
- vulkaanisesta toiminnasta?
- korkeita CO2-tasoja on merialueilla, etenkin Alaskan eteläpuolella
- välimerikin erottuu ympäristöstään
- keskellä Argentiinaa erottuu myös korkean pitoisuuden alue, siellä näyttäisi Google mapsista katsottuna olevan lähinnä viljelyä, ehkä maataloutta, ei teollisuutta tai kaupunkeja lähimaillakaan
- Venäjä loistaa poissaolollaan
- maailman CO2-pitoisin paikka tuona aikana: keskellä Tadžikistanin vuoristoa, 38N 72.5E, keskim. 382,8 ppm. Seutu on ainakin seismisesti epävakaata

Jos jakauma olisi hieman toisenlainen, satelliittia voisi käyttää tehokkaasti CO2-politiikan välineenä; ihmisille voisi konkreettisesti näyttää teollisuusalueiden ja liikenneväylien yllä leijuvat sakeat CO2-pilvet. Ilman suurehkoja korjauksia tämä ei nykyisellään siihen sovellu. Merialueiden ja syrjäisten vuoristojen CO2-pilvet voisivat johtaa yleisöä harhaan... Enpä kuitenkaan itse lähde tästä vielä tässä vaiheessa vetämään sen kummempia johtopäätöksiä. Jatkoa on ehkä luvassa, ajattelin ainakin laskea 12 kuukaudelle keskiarvot noilta 7 vuodelta vuodenaikavaihtelun tutkimiseksi.
Viimeksi muokannut subzero, 09.03.2010, 23:22:17. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
BorisW
Viestit: 1779
Liittynyt: 08.08.2007, 10:38:11
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja BorisW »

Näyttää todella mielenkiintoiselta kartalta, joskin selitysten löytäminen keskitroposfäärin CO2-pitoisuuksien vaihtelulle ei ainakaan minulle heti valkene. Miksi esimerkiksi kylmän Grönlannin reunojen yläpuolella on korkeat pitoisuudet.

Ehdottaisin, että ottaisit yhteyttä Roy Spenceriin ja keskustelisit hänen kanssaan.

Kävin myös tutustumassa http://airs.jpl.nasa.gov/, mistä löytyi valtavasti mielenkiintoista tietoa satelliittimittauksista, kaasuista ja lämpötiloista ym.
Viimeksi muokannut BorisW, 09.03.2010, 18:37:54. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Lauri Heimonen
Viestit: 389
Liittynyt: 10.01.2010, 19:48:10

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja Lauri Heimonen »

subzero kirjoitti:Aihetta sivuten... Hiljattain oli jossain uutinen NASAn satelliitin AIRS-instrumentista, jolla on muutama vuosi tehty tarkkoja keskitroposfäärin CO2-mittauksia. Sillä oli havaittu, ettei se olekaan niin "hyvinsekoittunut" kaasu kuin ehkä ajateltiin. Jäin odottamaan hienoa animaatiota, jossa näkyisi mistä CO2-keskittymät tulevat ja mihin menevät. Sellaista ei ole näkynyt, joten aloin kaivelemaan raakadatoja NASAn sivuilta itse.
- - -
NASAN data on hieman kryptisessä formaatissa ja olen saattanut hyvinkin tehdä virheitä, mutta kartta näyttää samansuuntaiselta kuin NASAn sivuilta löytyvät (siellä taitaa olla vain hetkellisiä pysäytyskuvia eikä pitkän ajan keskiarvoa?). Tuosta voi kuitenkin kukin arvailla mitä jakauma voisi kertoa (lihavointi omaani). Kysymyksiä:

- kertooko jakauma jotain kyseisen alueen CO2-päästöistä?
- vai enemmän lämpötilasta?
- ilma/merivirtauksista?
- vulkaanisesta toiminnasta?
- korkeita CO2-tasoja on merialueilla, etenkin Alaskan eteläpuolella
- välimerikin erottuu ympäristöstään
- keskellä Argentiinaa erottuu myös korkean pitoisuuden alue, siellä näyttäisi Google mapsista katsottuna olevan lähinnä viljelyä, ehkä maataloutta, ei teollisuutta tai kaupunkeja lähimaillakaan
- Venäjä loistaa poissaolollaan
- maailman CO2-pitoisin paikka tuona aikana.


Arvostan erityisesti nimimerkkiä 'subzero' ongelman omakohtaisesta, poikkitieteellisestä lähestymisestä. Odotan mielenkiinnolla tuleeko siellä ihmisen rooli jollakin tavalla näkyviin vai ei.

En ihmettelisi vaikka se ei mitenkään näkyisi. Taustalla tässä on oma kokemukseni, kun yritin selvittää, näkyykö se ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuna, kun kylminä vuosina joudutaan energian tuottamiseen käyttämään enemmän fossiilisia polttoaineita kuin lämpimämpinä vuosina. Ei se näkynyt, vaan päinvastoin lämpiminä vuosina totesin hiilidiokdipitoisuuden nousevan enemmän kuin viileinä vuosina.

Johtopäätöksenä oli, että ilmakehän hiilidioksidpitoisuuden nousua hallitsee jokin muu tekijä kuin ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt.
Lorentz3
Viestit: 1884
Liittynyt: 23.12.2009, 13:55:45

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja Lorentz3 »

Mielenkiintoista, NASA on tehnyt aiheesta ainakin yhden kartan:

http://www.nasa.gov/multimedia/imagegal ... e_833.html

subzero kirjoitti:Jos jakauma olisi hieman toisenlainen, satelliittia voisi käyttää tehokkaasti CO2-politiikan välineenä; ihmisille voisi konkreettisesti näyttää teollisuusalueiden ja liikenneväylien yllä leijuvat sakeat CO2-pilvet. Ilman suurehkoja korjauksia tämä ei nykyisellään siihen sovellu. Merialueiden ja syrjäisten vuoristojen CO2-pilvet voisivat johtaa yleisöä harhaan... Enpä kuitenkaan itse lähde tästä vielä tässä vaiheessa vetämään sen kummempia johtopäätöksiä. Jatkoa on ehkä luvassa, ajattelin ainakin laskea 12 kuukaudelle keskiarvot noilta 7 vuodelta vuodenaikavaihtelun tutkimiseksi.

Ihmisten toiminnan haitallisuuden näkee helpommin träkkäämällä saasteita, kuten esim NO2:ta:

Kuva

http://www.temis.nl/products/no2.html

(noiden sivujen kautta voi latailla paljon aiheeseen liittyvää satelliittidataa mikäli kiinnostaa).
Avatar
BorisW
Viestit: 1779
Liittynyt: 08.08.2007, 10:38:11
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja BorisW »

Kyllä tuollaisten karttojen (NO2) muodossa ollaan oikeilla jäljillä kiitos amerikkalaisten valtavan taloudellisen panostuksen kautta sateliittimittaustekniikan kehittämisessä ja sen saattamisessa tutkijoiden käyttöön ILMAISEKSI: esim http://airs.jpl.nasa.gov/.

Sen sijaan, että uhrataan valtavia rahasummia ilmastomallien virittelyyn, nyt pitäisi istahtaa alas ja tutkailla mittausaineistoa ja miettiä, eli kuten huippuetsivä Poirot sanoo, antaa harmaiden aivosolujen tehdä työtä.
Lorentz3
Viestit: 1884
Liittynyt: 23.12.2009, 13:55:45

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja Lorentz3 »

BorisW kirjoitti:Kyllä tuollaisten karttojen (NO2) muodossa ollaan oikeilla jäljillä kiitos amerikkalaisten valtavan taloudellisen panostuksen kautta sateliittimittaustekniikan kehittämisessä ja sen saattamisessa tutkijoiden käyttöön ILMAISEKSI: esim http://airs.jpl.nasa.gov/.

Totta, mutta TEMIS-palvelusta ja sen datanjakelusta kiitos kuuluu sentään meille eurooppalaisille (myös eurooppalaiset satelliitit keräävät ilmakehädataa).
Lauri Heimonen
Viestit: 389
Liittynyt: 10.01.2010, 19:48:10

Re: Poikkitieteellisyys arvoonsa!

Viesti Kirjoittaja Lauri Heimonen »

Lauri Heimonen kirjoitti:Hiilidioksidin päästöt ilmakehään ja sen absorptiot ilmakehästä maapallon muihin osa-alueisiin määräävät siis ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden: ilmakehän hiilidioksidipitoisuus hakeutuu itsestään sellaiseen arvoon, että hiilidioksidin päästöt ja absorptiot ovat dynaamisessa tasapainossa. Toisin sanoen silloin ilmakehään lähteistä tulevat hiilidioksidin kokonaispäästöt ja nieluihin ilmakehästä tapahtuvat kokonaisabsorptiot ovat saman suuruisia. Yksittäisten päästöjen ja absorptioiden suhteelliset suuruudet määräävät sen, mikä vaikutus niillä kullakin ilmakehän hiilidioksidipisuuteen on. Kun tuo dynaaminen tasapaino päästöjen ja absorptioiden välille on saavutettu, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus säilyy muuttumattomana ja alkaa muuttua vasta sitä mukaa, kun päästöissä tai absorptioissa tapahtuu sellaisia uusia muutoksia, jotka tuota dynaamista tasapainotilaa muuttavat.

Kun 1950-luvun lopulta tähän asti Mauna Loa'n mittaustulokset osoittavat noin 70 ppm:n nousua ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa, se selittyy ainakin 90-prosenttisesti em. Endersbee'n esittämien tulosten perusteella, joiden mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee noin 128 ppm valtamerien pintavesien lämpötilan noustessa keskimäärin asteella; 1950-luvun lopulta tähän asti valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila on arvioni mukaan nousssut noin 0,5 astetta, mikä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuna vastaa siis noin 64 ppm:ää. Näin ollen tuona aikana tapahtuneessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa ei enää muille luonnollisille eikä ihmsperäisille päästöille hallitsevaa roolia jää.


Jostakin syystä näitä Endersbee'n tuloksia ei oikein tahdota ymmärtää. Ihmeellisintä mielestäni on se, että yleisesti yhdytään sellaiseen, IPPC:n esittämään käsitykseen, jonka mukaan samanaikaisiin, luonnollisiin päästöihin verrattuna minimaalinen ihmisperäinen päästö on yksin syypää tuona Mauna Loa' mittausten aikana tapahtuneeseen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noin 70 ppm:n nousuun. Ikäänkuin tuo yli kymmenkertainen, ihmisperäisen päästön kanssa samanlaista hiilidioksidia oleva, luonnollinen päästö noudattaisi ilmakehässä täysin eri luonnonkeja kuin ihmisperäinen hiilidioksidipäästö.

Antti Roine on termodynaamisin laskelmin esittänyt, kuinka meriveden pintavedessä hiilidioksidin osapaine kasvaa kiihtyen pintaveden lämpötilan noustessa, linkki http://www.antti-roine.com/viewtopic.php?f=10&t=73, kuva 6. Kuvassa 12 hän myös viittaa Endersbee'n kokemusperäiseen tulokseen siitä, kuinka viimeisten vuosikymmenien aikana ilmakehän hiilidiokdidipitoisuus on riippunut valtamerien pintavesien keskimääräisestä lämpötilasta.

Mittauksiin perustuvasta kuvasta 11 käy ilmi, että meriveden pintalämpötilan noustessa tietyssä lämpötilassa (kuvassa 26 asteessa) pintavedessä olevan hiilidioksidin osapaine saavuttaa ilmassa olevan hiilidioksidin kanssa saman osapaineen. Pintaveden lämpötilan tästä edelleen kasvaessa sen hiilidioksidin osapaineen tulee Antti Roineen esittämän periaatteen mukaan ylittää ilmassa olevan hiilidioksidin osapaine. Alueilla, joissa valtamerien pintavedessä hiilidioksidin osapaine on korkeampi kuin ilmassa olevan hiilidioksidin osapaine, tapahtuu hiilidioksidin emissiota ilmaan, kun taas valtamerialueilla, joilla pintavedessä hiilidioksidin osapaine on pienempi kuin ilmassa olevan hiilidioksidin osapaine, tapahtuu hiilidioksidin absorptiota valtamerien pintavesiin.

Kuvasta 10 käy ilmi, miten todellinen, mittauksiin perustuva hiilidioksidinvaihto valtamerien ja ilmakehän välillä tapahtuu. Siitä näkyy, että hiilidioksidin lähteet sijoittuvat pääsääntöisesti eniten aurigonsäteilyä saaneisiin, päiväntasaajaseudun lämpimiin pintavesiin ja toisaalta paikoin ylempien leveyspiirien viileämmillekin alueilla, kun siellä pintaveden hiilidioksidipitoisuus on noussut hiilidioksidirikkaiden syvävesien pintavesiin kumpuamisen seurauksena. Hiilidioksidin nielut taas sijatsevat pääsääntöisesti valtamerien ylemmillä leveysasteilla alueilla, joilla valtamerien viileämpien pintavesien seurauksena hiilidioksidin osapaine on pienempi kuin ilmassa olevan hiilidioksidin. Tässä siis tulee myös näkyviin se, että pintavesissä hiilidioksidin osapaine riippuu lämpötilan lisäksi myös pintavesien hiilidioksidipitoisuudesta. Antti Roineen kuva 9 taas kuvaa eräänä kokemusperäisenä esimerkkinä sitä, miten valtamerien pintavesien hiilidioksidipitoisuus voi vaihdella.

Vaikka Endersbee'n esittämä korrelaatio kuvaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden riippuvuutta valtamerien pintapintavesien keskimääräisestä lämpötilasta, se ei vielä tee ymmärrettäväksi sitä, miten kaikki todellisuudessa tapahtuu. Tässä meidän onkin palattava siihen, että valtamerissä ovat erikseen hiilidioksidin lähteet ja erikseen nielut, ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä kehittyy sen mukaan, miten eri lähteet ja nielut toimivat.

Linkistä http://i33.tinypic.com/2uotpjb.jpg käy ilmi, miten ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousunopeus on kytköksissä hiilidioksidin lähteinä toimivien päiväntasaajaseudun valtamerien pintavesien lämpötilaan. Se pääasiallisesti selittää hiilidioksidin nousunopeuden vaihtelun, mutta ei vielä riittävästi sen nousunopeuden trendiä. Linkin http://i37.tinypic.com/30mo4ev.jpg mukaan hiilidioksidipitoisuuden nousunopeuden trendin voidaan katsoa olevan kytköksissä valtamerien pintavesien lämpenemiseen ylemmillä leveyspiireillä. Kun valtamerien pintavedet lämpenevät ylemmillä leveyspiireillä, ilmakehästä valtameriin tapahtuvan hiilidioksidin absorption nopeus laskee. Uuden dynaamisen tasapainon saavuttaminen edellyttää hiilidioksidipitoisuuden nousua ilmakehässä tasolle, jolla taas saavutetaan tasapaino lähteiden ja nielujen välille. Ks. mm. linkkiä http://i37.tinypic.com/1sjlh2.jpg .Siitä selviää valtamerien pintavesien lämpeneminen pohjoisen pallonpuoliskon leveyspiireillä, eikä sen vaikutusta kumoa eteläisenkään pallonpuoliskon leveyspiirien pintavesien lämpötilakehitys, linkki http://i38.tinypic.com/6iuycm.jpg .
Vastaa Viestiin