Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta

Kun tämä ilmastonmuutoksen ja pakolaisuuden yhdistäminen näyttää käyvän yhä yleisemmäksi, tarkistetaan muutamia faktoja maikkarin jutun pohjalta. Olen alla olevaan tekstiin jättänyt suoria lainauksia jutusta (sisennettynä ja kursivoituna). Omat kommenttini ovat normaalitekstillä.

Jos ilmastonmuutosta ei pystytä torjumaan tehokkaasti, ympäristötuhojen vuoksi kotinsa jättäviä ihmisiä voi pian olla kymmenien miljoonien sijaan satoja miljoonia. YK:n pakolaisjärjestön arvion mukaan vuosina 2008–2015 ympäristösyistä pakenevia oli jo yli 26 miljoonaa.

Kuvassa 1 oleva Hermann Josef Hackin teos  World Climate Refugee Camp Hannoverissa  esitti 600 pientä ilmastopakolaisten telttaa.

Maikkarin toimittaja yhdistää heti jutun ingressissä pakolaisuuden, ympäristön muuttumisen ja ilmastonmuutoksen. Maailmassa on kyllä aiemmilta kotiseuduiltaan ympäristöllisistä syistä – mm. maanjäristyksen, kuivuuden, hirmumyrskyjen aiheuttamien tulvien jne. – muualle muuttaneita ihmisiä. Monilla alueilla tavanomaisin syy muuttaa pois johtuu siitä, että kotiseudulta ei enää löydy elantoa rajusti viime vuosikymmeninä kasvaneelle väkimäärälle.

Näistä syistä muuttaneita voi olla enemmänkin kuin UNHCR:n arvioimat 26 miljoonaa, mutta pakolaisiksi heitä ei silti määritellä. Useimpien kohdalla kyse ei ole edes pakomatkasta, eikä se kenenkään kohdalla liene paljon puhuttu ilmastonmuutos. Muistammehan, että sää on aina kyennyt tuomaan tulvia, kuivuutta tai muita ihmisille vaikeita ilmiöitä. Niihin ei sään muutosta tarvita, sillä maailman joissakin osissa ne ovat samalla tavalla normaaleja asioita kuin hyttyset Suomen kesässä.

Valtaosa heistä liikkui kotimaansa sisällä tai lähialueilla, enimmäkseen Aasiassa, mutta hiljalleen pakomatkat alkavat ulottua kauemmas.
– Todennäköistä on, että alamme ennen pitkää myös Suomessa nähdä pakolaisten joukossa ihmisiä, joiden voidaan sanoa olevan ilmastopakolaisia, Suomen pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtinen sanoo. Hän lisää, että on hankala arvioida, monenko vuoden päästä ilmastopakolaiset saapuvat.

Hmm… Yritin etsiä uutisia ilmastopakolaisista, mutta en kuvaa 1 vakuuttavampaa tulosta netistä löytänyt. Eikä taiteilija Hackin työ vakuuttanut. Vaikuttaakin siltä, että ainuttakaan ilmastonmuutoksesta johtuvaa ilmastopakolaista ei ole maailmalta tavattu. Myöskään sään vaihtelun seurauksena muuttavia ei määritellä pakolaisiksi kansainvälisessä tai kansallisissa lainsäädännöissä. Ilmastopakolaisuus näkyy oikeastaan vain pakolaisuudella leipänsä tekevien järjestöjen, kuten Suomen pakolaisavun, myynninedistämispuheissa ja ilmastonmuutoksen politisoineiden tahojen unelmissa.

– Kansainvälisen yhteisön teot ilmastonmuutoksen hidastamiseksi vaikuttavat olennaisesti siihen, laskemmeko tulevina vuosikymmeninä ilmastopakolaisten määrää sadoissa miljoonissa.

Kuva 2: Englannin kuningas Knut manaamassa vuoroveden nousun loppua 1000-luvun alussa

Olen eri mieltä toiminnanjohtaja Lehtisen väittämästä monestakin syystä. Ensinnäkään ei ole vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että ilmastonmuutos olisi vaikuttanut pakolaisuuteen. Pakolaisuus on muutenkin juurisyiltään niin monitahoinen asia, että sen ymmärtämiseksi eivät riitä Lehtisen väittämän kaltaiset perusteettomat pelkistykset. Toiseksi ei ole empiiristä näyttöä siitäkään, että kansainvälinen yhteisö kykenisi säähämme vaikuttamaan. Sen sijaan on paljon historiallista näyttöä alkaen jo muinaisista imperiumeista siitä, että edes maailman mahtavimmat eivät ole kyenneet säähän vaikuttamaan (Kuva 2). Tosin jännittyneenä seuraan mittaustuloksista, josko USA:n presidentti Obaman lupaama merenpinnan nousun hidastuminen olisi todellisuutta. Vielä en ole siitä näyttöä saanut.

Ainoa keino lisätä ilmastopakolaisuutta nykyiseltä nollatasolta olisi se, että pakolaisuuden käsitettä muutettaisiin. Siihen pitäisi sisällyttää määritelmä, jonka mukaan lähes mikä tahansa kovempi sääilmiö oikeuttaisi pakolaisasemaan. Tähän nämä leipänsä pakolaisuudesta tienaavat tahot ymmärrettävästi pyrkivätkin – markkinat pitää saada laajemmiksi.

Vielä ilmastopakolaisuuteen ei ole Suomessa juuri varauduttu. Esimerkiksi Maahanmuuttovirastolla ei ole erillistä ohjeistusta ilmastopakolaisuuteen liittyvien oleskelulupahakemusten käsittelyyn – eikä sellaisia hakemuksia ole toistaiseksi vastaanotettukaan. Luonnonkatastrofien heikentämät asuinolosuhteet on voitu mainita hakemuksissa muiden syiden joukossa, kertoo turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Juha Similä.

Kuva 3: MTV3:n jutun kuvituskuvassa esitetään Etiopian kuivuusalueiden asukkaiden evakuointia vuonna 1983.

Ilmastopakolaisuudesta on kyllä virastossa keskusteltu.
– Somalian osalta päivitimme vastikään hakemusten käsittelyohjeita, ja niissä otetaan huomioon kuivuus, josta maassa on kärsitty.

Johtaja Juha Similälle tiedoksi se, että ajoittainen kuivuus on normaali ja Afrikan sarven alueen ilmastoon kuuluva sääilmiö. Maailmassa on aika paljon muitakin alueita, joissa on jo vuosimiljoonien ajan kärvistelty joko kuivuuden, ylenpalttisten sateiden, kylmyyden, kuumuuden, lumisuuden tai muun ajoittain ikävän sääilmiön kanssa.

Suomi noudattaa kansainvälisiä pakolaissopimuksia, jotka puhuvat vainon kohteeksi joutumisesta. Vainolla on oltava tekijä, esimerkiksi maan viranomainen tai valtaa pitävä terroristijärjestö. Ilmastonmuutos ei itsessään kelpaa tekijäksi.

– Kansainväliset sopimukset eivät tunnista ilmastopakolaisuuden määritelmää, Lehtinen toteaa.

Pakolaiskeskuksen toiminnanjohtaja Lehtinen kuitenkin tunnustaa, että kansainvälinen juridiikka ei tunne ilmastopakolaisuutta, mutta hän silti siekailematta käyttää termiä jatkossa, kuten seuraavasta tiivistelmästä voit lukea.

Ilmastopakolaisuus suuntautuu toistaiseksi Aasiaan
– Ilmastopakolaisella tarkoitetaan ihmistä, joka on paennut kotiseudultaan esimerkiksi merenpinnan nousun, tulvien, kuivuuden tai kuumuuden takia. Laajasti hyväksyttyä määritelmää termille ei ole, koska sitä ei ole kirjattu kansainvälisiin pakolaissopimuksiin.

Määritelmä joko on tai sitä ei ole, ja sen mukaisesti on ilmastopakolaisia tai ei. Ei voi olla sekä että.

– Ilmastopakolaisuutta pidetään yhtenä ilmastonmuutoksen suurimmista haasteista.

Mutta vaikka ilmastopakolaisia määritelmiä muuttamalla luotaisiin, en ole vielä kuullut, miten asia liittyy ilmaston muuttumiseen. Hirmumyrskyjä ja kuivuutta on ollut aina. Merenpintakin on noussut keskimääräisesti ainakin 15000 vuoden ajan. Ei niihin muutosta tarvita. Suomen pakolaisapu ja sen äänitorvena toimiva MTV3 yrittävät siirtää meidät virtuaalitodellisuuteen, jossa voisi tehdä ilmastopolitiikkaa, jonka alle halutaan nyt myös pakolaisasiat. Markkinoiden laajentamisesta on kysymys ainakin pakolaisavulla?

– Maailmassa arvioidaan olevan tällä hetkellä kymmeniä miljoonia ilmastopakolaisia.

Serverit seis, MTV3, ja kuvat/videot näyttämään ne maailman ensimmäiset ilmastopakolaiset!

– Kansainvälinen Punainen Risti arvioi, että vuonna 2050 ilmastopakolaisia voi olla 250 miljoonaa.

Se näkee, joka tuolloin elää. Jos virtuaalitodellisuus voittaa ja pakolaismääritelmät avataan,”ilmastopakolaisten” määrä voi räjähtää käsiin paljon nopeamminkin. Sisältyvätköhän pohjoisten valtioiden Välimerelle talvehtimaan matkustavat eläkeläisetkin tuohon laajennettuun pakolaisten joukkoon? Täällä ilmastorealistisessa maailmassa suosittelen normaalin ja ikävän sään varalta edelleen kelin mukaista pukeutumista, sateen- tai auringonvarjoa ja terveen järjen käyttöä varautumisessa säähämme aina kuuluviin ääri-ilmiöihin.

– Asiantuntijoiden mukaan ilmastonmuutos lisää konflikteja. Kun elinolosuhteet heikkenevät, rajallisista resursseista kilpailu voi muuttua väkivaltaiseksi. Esimerkiksi Syyrian sodan yhdeksi syyksi on esitetty ilmastonmuutoksen aiheuttamaa kuivuutta, jonka vuoksi ihmiset ovat joutuneet jättämään vanhoja asuinalueitaan.

Kuva 4: Tämä kuva voi selittää paljon paremmin nykyisiä konfliktien ja pakolaisuuden juurisyitä kuin ilmastonmuutos. Tosin sekään tuskin on ainoa juurisyy.

Satun tuntemaan Syyrian aika hyvin. Nimittäin maa kuului entiseen työmaa-alueeseeni ja nimenomaan konfliktien näkökulmasta. En tässä toista niitä ajatuksia jotka heräsivät, kun yhdessä tutkimuspaperissa Syyrian konfliktin juurisyyksi väitettiin ilmastonmuutosta. Minä en edes niin dramaattista säätekijää Syyrian alueen säätilastoista löytänyt, että sen konfliktin syyksi kelpuuttaisin. Mutta lukija voi käydä lukemassa sen bloggauksen täältä.

Konfliktien syyt ovat lähes aina hyvin monimutkaisia. Yritykset pelkistää tai yksinkertaistaa niitä tai pestä todelliset syyt pois eivät yleensä johda ainakaan onnistuneeseen konfliktinratkaisuun. Mutta toki sellaisilla voi yrittää johtaa harhaan jos samalla kuvittelee edistävänsä omia poliittisia tavoitteita. Se on vain politiikkaa.

– Eniten ilmastonmuutos on tähän mennessä lisännyt pakolaisuutta Aasiassa, jossa muiden muassa Bangladesh on kärsinyt merenpinnan noususta ja tulvista.

Nonniin, MTV3:n jutussa mainittiin Syyrian ja Somalian kuivuus sekä Bangladeshia uhkaava merenpinnan nousu. Ensin mainitun olen jo aiemmassa bloggauksessani käsitellyt, mutta katsotaanpa, mitä empiiriset mittaukset kertovat jälkimmäisistä. Aloitetaan Afrikan sarven kuivuudesta.

Kuva 5: Afrikan sarven sadanta viimeisen 100 vuoden aikana

Kävin hakemassa maailman arvostetuimmasta sääaikasarjasta, brittien HadCRUTista, Afrikan sarven alueen sadantatiedot vuosina 1916 – 2015, siis 100 vuoden ajalta (Kuva 5).

Somalian sisällissota, johon monet naapurit, suurvallat ja YK:kin ovat ajoittain sekaantuneet, alkoi noin vuonna 1988. Kun katsomme alueen sadantaa, näemme kuvan 5 punaisesta pisteviivasta, että Afrikan sarven alue oli kärsinyt keskimääräistä vähäisemmistä sateista tuolloin muutamana edeltävinä vuosina. Kymmenen vuoden liukuvalla keskiarvolla mitattuna lievä kuivuus jatkui aina vuoteen 1996 asti. Sillä on hyvin voinut olla ihmisten kärsivällisyyttä koetteleva vaikutuksensa.

Mutta tuo kuivuusjakso 1984 – 1996 ei ole ilmastonmuutoksesta johtuvaa. Se johtuu Afrikan sarven luonnollisesta ilmastollisesta vaihtelusta. Aivan samaa suuruusluokkaa oleva – joskin vähän pidempi – kuivuusjakso alueella oli vuosina 1942 – 1960. Mikään muukaan ilmastollinen suure ei ole Afrikan sarvessa heilahtanut luonnollisen vaihtelun ulkopuolelle. Ilmastonmuutoskorttipakan kuivuuskortti ei siis päde alueella laajemminkaan (Sudan, Etiopia, Eritrea, Djibouti). Ainoa muutos, joka todennäköisesti voisi selittää voimakasta pakolaisuutta Somaliasta, on pitkähkö sisällissota, johon oli monia syitä. Ja tietysti osa somaleista on voinut kyllästyä toivottomaan köyhyyteen ja tulevaisuuden näkymiin, kun ovat kuulleet paremmasta? Vastaavasti pakolaisuuden kohdealueita voi selittää runsas ja kattava sosiaaliturva, jota vieraille taidetaan maksaa kulttuurisista seikoista johtuen jopa harkinnanvaraisesti korotettuna?

Kuva 6: Gangesin itäisen suiston maa-alan muutokset ajalla 1984 – 2007.  Punaisella on merkitty maa-alan kasvu ja sinisellä eroosion viemä maa-ala.

Sitten Bangladeshiin.Viittaan heti aluksi erinomaisesti alueen tuntevan maantieteilijä Hugh Brammerin arvostettuun tutkimukseen vuodelta 2013 ”Bangladesh’s dynamic coastal regions and sea-level rise” eli Bangladeshin muuttuvat rannikkoalueet ja merenpinnan nousu. Lukijaystävällisesti Brammer on jättänyt koko tutkimuksensa ilmaiseksi luettavaksi. Tutkimuksesta selviää yksiselitteisesti, että merenpinta ei ole alueella noussut enempää tai nopeammin kuin muuallakaan maailmassa – siis noin 1,3 millimetriä vuodessa. Ilmastonmuutokseen ei siis löydy merenpinnan nousun kiihtymisen kautta linkkiä.

Joitakin ongelmia aiheuttaa jokien suistoalueiden muuttuminen mm. maan vajoamisen ja virtaavan veden aiheuttaman eroosion vuoksi, joihin ihmisten maankäytön muutokset ovat voineet vaikuttaa. Mutta näistä huolimatta Bangladeshin kannalta kriittisimmän Meghna-joen suistoalueen maapinta-ala on ilma- ja satelliittikuvien mukaan kasvanut viime vuosikymmeninä noin 20 neliökilometrillä vuosittain (Kuva 6). Joki on tuonut veden mukana rannikolle kerrostuvaa maa-ainesta aina ja tiedetään, että kasvu on jopa vähän kiihtynyt sitten 1800-luvun,  jolloin sen arvioitiin kasvattavan maapinta-alaa vuosittain noin 15 neliökilometrillä.

Nouseva merenpinta ei siis ole viemässä maata bangladeshiläisten alta – päinvastoin – eikä viime vuosituhansien aikana jatkuneessa hyvin pienessä merenpinnan keskimääräisessä nousussa ole nähtävissä mitään hälyyttävää tai ihmisperäisen ilmastonmuutoksen merkkejä. Selvää tietysti on se, että asutettaessa paljon ihmisiä alaville ja tulvaherkille maille ilman asianmukaisia suojauksia, seuraavan hirmumyrskyn tulva-aallot pyyhkäisevät kerralla satojatuhansia tuonpuoleiseen. Bangladeshillä on siihen ehkä ”varaa”?

Bangladeshin suurin ongelma taitaa olla sama kuin monessa muussakin maassa. Tuon ongelman nimi on nopea väestönkasvu. Maan asukasluku on jo lähes 170 miljoonaa ja se kasvaa joka vuosi yli kahdella miljoonalla. 20 neliökilometrin vuosittainen maapinta-alan kasvu takaa uusille asukkaille keskiarvolla laskettuna noin 10 neliömetriä per asukas, mikä ei tietysti riitä mihinkään. Hyvä pohja on siis kasvamassa uudelle kansainvaellukselle ja muista syistä ehkä pakolaisuudellekin alueella, mutta ilmastonmuutokseen sillä ei juurikaan ole yhteyttä.

Bloggaus meni taas liian pitkäksi, joten tiivistän lopuksi arvioni maikkarin uutisesta muutamaan virkkeeseen: MTV3 uutisoi asioista tavalla, joka ei kestä ilmastonmuutoksellista tarkastelua. Ja saman voi todeta Suomen pakolaisavun toiminnanjohtaja Annu Lehtisen ilmasto-osaamisesta. Hänen kampanjoimansa ”ilmastopakolaisuus” – siis pakolaisuuden kytkentä ilmastonmuutokseen – ei kuitenkaan taida auttaa niitä oikeita pakolaisia, jotka pakenevat todellisia uhkia. Sanoisin, että tuollaisen kampanjoinnin onnistuminen veisi melko vähäisiä resursseja näiltä todellisilta pakolaisilta pois. No, ehkä se auttaisi todellisen kansainvaelluksen käynnistämistä ja toisi pakolaisavun kassaan lisää massia. Hillotolppiaanhan kaikki nykyään etsivät.

Molemmat tahot, MTV3 ja Suomen pakolaisapu, ovat aloittaneet ilmastopolitikoinnin, jossa minun pitkäaikaisten havaintojeni mukaan pärjää parhaiten se, joka heittää hurjimpia valheita media-avaruuteen. Sen perusteella voisi molemmille antaa hyvän ennusteen pärjäämiseksi tuossa sarjassa. Onko se myös laadukkaan ja uskottavan uutismedian intressi, onkin sitten toinen kysymys.