Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta

Ennen Ylen jutun referointia kerron yhden aivan yhtä hyvän poroihin liittyvän tarinan 1600-luvulta. Minähän näitä osaan kertoa, sillä National Geographicin järjestämän geenitestin mukaan olen isäni puolelta saamelainen. No tässä tarina:

Eräs vanha joskin etäinen sukulaiseni Päiviö, joka asui 1600-luvulla Kittilän Rastinjärven pohjoispuolella, oli aikansa suursamaani (noaidi). Hänen taikavoimansa riittivät jopa siihen, että hän kalan hahmossa kävi Tukholmassa valittamassa kuninkaalle pirkkalaisten (siis rasististen suomalaisten) sorrosta. Toisella reisullaan hän kävi hauen suoleen piiloutuneena katsomassa, mitä pirkkalaiset puuhastelivat Kemijoen suussa.  Kun lohi ei enää jokea pitkin noussut Kittilään, hän kolmannella reisullaan säynävän suoleen piiloutuneena ui jokisuuhun ja hävitti sieltä pirkkalaisten lohipadot. 

Ainoa suvullani säilynyt kuva esi-isä Päiviöstä

Päiviö, samoin kuin hänen poikansa Vuolab, olivat poroja paimentaneiden saamelaisten sankareita. He saivat voimansa seidoilta, ja pärjäsivätkin aika hyvin taisteluissa naapurisiidojen samaanien kanssa peuralaumoista sekä kamppailuissa uudisasukkaitten saamelaisille tuottamia haittoja vastaan.

Päiviö kuitenkin hylkäsi seitansa ja kääntyi kristinuskoon sen jälkeen, kun ankaran porokuoleman aikana ei saanut seidalta pyytämäänsä apua. Tämän jälkeen Päiviöstä tuli kotiseudullaan kiivas seitojen hävittäjä, ja hänen vanhin poikansa Vuolab lähetettiin Inariin asti hävittämään niitä.

Nonniin, halusin tuon Päiviön tarinan kertoa ensin, koska jos Ylen toimittajia jatkossakin irtisanoutuu, voin tulla apuun eläkepäiviltäni, sillä todistetusti minulla on kykyä kirjoittaa aivan yhtä mielikuvituksellisia ja hyviä juttuja.

Päiviö-jutun avainsanat olivat ”ankara porokuolema”. Tiedämme siis, että poroja on kuollut ankarasti jo 1600-luvulla. Emme tiedä tarkasti, onko Päiviön porukan laumoista kadonnut 90 % vai 50 %, mutta jostain tuollaisesta täytyy olla kyse. Emme tiedä myöskään, kuolivatko porot syksyllä, talvella, keväällä tai kesällä. Itse veikkaan kahta keskimmäistä vuodenaikaa. Ja olen aika varma siitäkin, että ennen kuolemaansa Päiviön porot kutistuivat melkoisesti, sillä energian (=ravinnon) puutteestahan tuollaiset kuolemat usein johtuvat.

Sitten tuohon Yle-uutisten juttuun, jossa kerrotaan Huippuvuorten porojen kutistumisesta. Ylen osuus on sisennettynä ja kursivoituna, ja minun välikommenttini ovat normaalitekstillä.

Ingressissä Yle kertoo:

Kun talvella sataakin vettä lumen sijasta, kärsivät porot nälkää ja laihtuvat.

Huippuvuorilla talven (joulukuun alusta helmikuun loppuun) keskilämpötila on viimeisen 100 vuoden aikana ollut siinä -13 asteen tietämillä.  Vaikka lämpötila hetkellisesti tuosta nousisi, eivät vesisateet tuossa ilmastossa ole talvella kovin yleisiä, mutta ovathan ne toki mahdollisia. Samoissa talvilämpötiloissa elivät Päiviönkin peurat. Mutta Yle nyt kyllä liioittelee vesisateiden yleisyyttä.

Kuvituksena Yle näyttää meren lahtea, jonka se vihjaa olevan sulanut jäätikkö. No onhan se sitäkin, jos riittävän pitkällä aikajänteellä tarkastellaan, sillä koko pohjoiskalottihan Suomea myöten oli paksun jäätikön peitossa vielä 12 000 vuotta sitten. Mutta miten alas vihreät toimitukset valuvatkaan!

Yleisradion sula jäätikkö. Hieno kuva, mutta ei tämä viime aikojen jäätikköä esitä.

Skotlantilaiset ja norjalaiset tutkijat ovat selvittäneet ilmastonmuutoksen vaikutuksia poroihin Huippuvuorilla, Pohjoisella jäämerellä.

Aika kova väite. Onpa mielenkiintoista katsoa, miten he asian perustelevat.

Lämpenevät talvet ovat kutistaneet poroja, sillä aikuisen poron keskipainosta on pudonnut seitsemän kiloa. Vielä 90-luvulla porot painoivat keskimäärin 55 kiloa, nyt ne painavat 48 kiloa.
– Lämpimämmät kesät ovat poroille hyväksi, mutta talvet ovat yhä vaikeampia, sanoo ekologi Steve Albon tutkijaryhmästä. 

Huippuvuorten lämpötiloja Climate4you:sta

Hmm… Viereisen grafiikan mukaan 2000-luvun talvet ovat olleet hitusen lämpimämpiä verrattuna joihinkin aikaisempiin. Ongelmallista on vain se, että noissa lämpötilagrafiikoissa on nykyisin melko paljon jälkikäteen tehtyvä justeerauksia – siis menneitä lämpötiloja on melko paljon säädetty alemmaksi ja viimeaikaisia ylemmäksi – ettemme tosiasiassa tiedä, onko muutos ollut 1 – 2 astetta vai 0,1 – 0,2 astetta. No uskotaan, että on vähän lämmennyt.

Minua vaan ihmetyttää, miten lämpimämmät talvet olisivat poroille vaikeampia. Yleensä se on kylmyys, joka luonnossa tappaa. Luulisi, että jos talvinen lämpö olisi kovin pahasta poroille, silloin kuolema ja painonpudotus iskisi voimakkaimmin eteläisiin porolaumoihin. Esimerkiksi Päiviön Kittilän vuosikeskilämpötila on useita asteita ylempi verrattuna Huippuvuorten keskilämpötilaan, joskaan talvilämpötiloissa ei liki tuhannen kilometrin pohjois-etelä -etäisyydestä huolimatta ole suurta eroa.

Yksittäisen poron painokin muuten vaihtelee 20 kilogramman vaihteluvälin molemmin puolin vuodenkierron mukaisesti. Mutta en toki väitä tutkijoiden olevan väärässä. Kysyn vaan, paljonko porojen keskipaino vaihtelee ihan normaaliin vaihteluun kuuluvien porokuolemien ja lihavien vuosien välillä. Veikkaan, että 5 kg ei ole siinä mitään ihmeellistä.

Sitäkin ihmettelen, että meillä vähän lämpimämmässä ilmastossa elävät porot ovat 10 – 20% painavampia. Miten ne eivät ole kutistuneet lämpimämmässä ilmastossa? Vai ovatko Huippuvuorten porot vähitellen vuosituhansien aikana kutistuneet kylmyydestä johtuen?

Kesäisin poroilla on ruoan suhteen hyvät oltavat. Naaraiden eli vaadinten hedelmällisyys onkin huipussaan syksyisin. Se näkyy porojen määrässä: 90-luvulla poroja oli 800, nyt niitä on noin 1400. – Huippuvuorilla on nyt aiempaa enemmän aiempaa laihempia poroja, sanoo ekologi Steve Albon.

Kävin katsomassa, mitä Norjan polaari-instituutti osaa kertoa Huippuvuorten poroista. Se vihjaa, että porokanta voi vaihdella hyvinkin paljon varsinkin talvien sääoloista riippuen. Esimerkiksi vasominen voi vuodesta toiseen vaihdella lähes kertaluokalla, mikä toki voi muiden tekijöiden kanssa vaikuttaa rajusti laumojen kokoon.

Huippuvuorten poro

Samoin on muuten ollut Päiviönkin Lapissa kautta aikojen lähes nykypäivään asti, jolloin yli kestävän kehityksen kasvaneita porolaumojamme on alettu ruokkia etelän heinällä. Jos Lapin nykyisen porokantamme pitäisi pärjätä pelkällä luonnonruoalla, kuten Huippuvuorten porojen pitää, näkisimme täälläkin heti ensimmäisenä talvena valtavan laihtumisen ja porotuhon. Siitäkin varmaan syytettäisiin pirkkalaisten aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

Kun lauma on kasvanut, on kilpailu ruoasta koventunut entisestään talvisin. Tutkijoiden mukaan Arktisen alueen maalämpötila oli viime vuonna noin 2,8 astetta enemmän kuin mittaushistorian alkaessa sata vuotta sitten.

Pitäisikö siis uskoa, että ilmastonmuutos aiheuttaa myös kantojen kasvua, joka johtaa koventuneeseen kilpailuun ruoasta, mikä sitten laihduttaa porot? Ilmastonmuutos siis sekä kasvattaa että pienentää kantoja.

Jos maalämpötilalla tarkoitetaan kahden metrin korkeudesta mitattua lämpötilaa, se toki vaihtelee vuosittain. Ylen uutisessa ehkä tarkoitettiin vuoden keskilämpötilaa, mikä on aika huono mittari, sillä tässähän oli kyse talvesta ja ehkä myös vähän syksystä ja keväästä. Olipa miten vaan, Huippuvuorten talvikuukausien keskilämpötilan keskihajonta on varsin suurta. Vuodesta 1899 alkaen se on ollut arvovaltaisen CRUTEM4-aikasarjan mukaan 3,8 astetta. Syksyjen ja keväiden keskilämpötilan vaihtelukin on suuruusluokkaa 2,2 – 2,8 astetta. Niinpä viime vuoden lämpötilassa ei ole mitään tilastollisesti merkitsevää siitä huolimatta, että se oli yksi lämpimimmistä vuosista ja 0,5 astetta esimerkiksi vuoden 1950 keskilämpötilaa korkeampi. Ja näin kaikkien justeerauksien jälkeenkin. Olisiko ollut mitään kummallista ilman justeerauksia?

Kuukausi- ja päiväkohtainen vaihtelu on vielä paljon suurempaa, jolloin toki jonakin vuotena voi sataa vettä paljon ja seuraavana päivänä se voi jäätyä paksuksi kerrokseksi.

Minulla on käsitys, että olemme kyenneet havaitsemaan ilmastollisesta vaihtelusta vasta melko pienen osan. Meteorologinen mittaushistoriamme on vaikkapa Huippuvuorten osalta kyllä kohtalaisen kattavaa viimeisen 100 vuoden ajalta, mutta se ei kata mahdollisia syklisiä ja satunnaisia vaihteluja, joita alati muuttuva ilmastomme on tuonut ja tuo useiden satojen vuosien tai tuhansien vuosien jaksoilla.

Siperiassa Jamalin niemimaalla yli 60 000 poroa nääntyi nälkään talvella 2013–2014. Niiltäkin loppui ruoka, kun jäkälä jäi jääkerroksen alle.

Niin saattoi käydä Päiviönkin poroille 1600-luvulla. Sille vaan ei voi mitään, että pohjoisen talvisää on valtavan vaihteleva, ja välillä se heittää porojen kannalta ikävän jääkerroksen jäkälän päälle. Ennen sitä kutsuttiin sään vaihteluksi ja nykyisin poliittisesti (ihmisen aiheuttamaksi) ilmastonmuutokseksi. Mutta jos poroilla joinain vuosina menee huonosti, siitä hyötyvät ainakin naalit. Niille on silloin pöytä katettuna muuten yleensä vuoden karuimpaan aikaan.

Sain Siirin (4 vuotta) yakaisin reippaaksi pieneksi tytöksi sillä, että lupasin käydä syöttämässä Joulupukin poroille riittävästi Mikko-papan kutistumista estävää kaurapuuroa sillä ehdolla, että Siirikin syö puuronsa kuuliaisesti. Meillä ollaan joulun alla näin vanhanaikaisia. Siiri ja muutkin lapsenlapseni siis saavat Joulupukin lahjat pulskien porojen tuomina. Samaa toivon lukijoideni lapsille ja lapsenlapsille!

Ennen Ylen jutun referointia kerron yhden aivan yhtä hyvän poroihin liittyvän tarinan 1600-luvulta. Minähän näitä osaan kertoa, sillä National Geographicin järjestämän geenitestin mukaan olen isäni puolelta saamelainen. No tässä tarina:

Eräs vanha joskin etäinen sukulaiseni Päiviö, joka asui 1600-luvulla Kittilän Rastinjärven pohjoispuolella, oli aikansa suursamaani (noaidi). Hänen taikavoimansa riittivät jopa siihen, että hän kalan hahmossa kävi Tukholmassa valittamassa kuninkaalle pirkkalaisten (siis rasististen suomalaisten) sorrosta. Toisella reisullaan hän kävi hauen suoleen piiloutuneena katsomassa, mitä pirkkalaiset puuhastelivat Kemijoen suussa.  Kun lohi ei enää jokea pitkin noussut Kittilään, hän kolmannella reisullaan säynävän suoleen piiloutuneena ui jokisuuhun ja hävitti sieltä pirkkalaisten lohipadot. 

Ainoa suvullani säilynyt kuva esi-isä Päiviöstä

Päiviö, samoin kuin hänen poikansa Vuolab, olivat poroja paimentaneiden saamelaisten sankareita. He saivat voimansa seidoilta, ja pärjäsivätkin aika hyvin taisteluissa naapurisiidojen samaanien kanssa peuralaumoista sekä kamppailuissa uudisasukkaitten saamelaisille tuottamia haittoja vastaan.

Päiviö kuitenkin hylkäsi seitansa ja kääntyi kristinuskoon sen jälkeen, kun ankaran porokuoleman aikana ei saanut seidalta pyytämäänsä apua. Tämän jälkeen Päiviöstä tuli kotiseudullaan kiivas seitojen hävittäjä, ja hänen vanhin poikansa Vuolab lähetettiin Inariin asti hävittämään niitä.

Nonniin, halusin tuon Päiviön tarinan kertoa ensin, koska jos Ylen toimittajia jatkossakin irtisanoutuu, voin tulla apuun eläkepäiviltäni, sillä todistetusti minulla on kykyä kirjoittaa aivan yhtä mielikuvituksellisia ja hyviä juttuja.

Päiviö-jutun avainsanat olivat ”ankara porokuolema”. Tiedämme siis, että poroja on kuollut ankarasti jo 1600-luvulla. Emme tiedä tarkasti, onko Päiviön porukan laumoista kadonnut 90 % vai 50 %, mutta jostain tuollaisesta täytyy olla kyse. Emme tiedä myöskään, kuolivatko porot syksyllä, talvella, keväällä tai kesällä. Itse veikkaan kahta keskimmäistä vuodenaikaa. Ja olen aika varma siitäkin, että ennen kuolemaansa Päiviön porot kutistuivat melkoisesti, sillä energian (=ravinnon) puutteestahan tuollaiset kuolemat usein johtuvat.

Sitten tuohon Yle-uutisten juttuun, jossa kerrotaan Huippuvuorten porojen kutistumisesta. Ylen osuus on sisennettynä ja kursivoituna, ja minun välikommenttini ovat normaalitekstillä.

Ingressissä Yle kertoo:

Kun talvella sataakin vettä lumen sijasta, kärsivät porot nälkää ja laihtuvat.

Huippuvuorilla talven (joulukuun alusta helmikuun loppuun) keskilämpötila on viimeisen 100 vuoden aikana ollut siinä -13 asteen tietämillä.  Vaikka lämpötila hetkellisesti tuosta nousisi, eivät vesisateet tuossa ilmastossa ole talvella kovin yleisiä, mutta ovathan ne toki mahdollisia. Samoissa talvilämpötiloissa elivät Päiviönkin peurat. Mutta Yle nyt kyllä liioittelee vesisateiden yleisyyttä.

Kuvituksena Yle näyttää meren lahtea, jonka se vihjaa olevan sulanut jäätikkö. No onhan se sitäkin, jos riittävän pitkällä aikajänteellä tarkastellaan, sillä koko pohjoiskalottihan Suomea myöten oli paksun jäätikön peitossa vielä 12 000 vuotta sitten. Mutta miten alas vihreät toimitukset valuvatkaan!

Yleisradion sula jäätikkö. Hieno kuva, mutta ei tämä viime aikojen jäätikköä esitä.

Skotlantilaiset ja norjalaiset tutkijat ovat selvittäneet ilmastonmuutoksen vaikutuksia poroihin Huippuvuorilla, Pohjoisella jäämerellä.

Aika kova väite. Onpa mielenkiintoista katsoa, miten he asian perustelevat.

Lämpenevät talvet ovat kutistaneet poroja, sillä aikuisen poron keskipainosta on pudonnut seitsemän kiloa. Vielä 90-luvulla porot painoivat keskimäärin 55 kiloa, nyt ne painavat 48 kiloa.
– Lämpimämmät kesät ovat poroille hyväksi, mutta talvet ovat yhä vaikeampia, sanoo ekologi Steve Albon tutkijaryhmästä. 

Huippuvuorten lämpötiloja Climate4you:sta

Hmm… Viereisen grafiikan mukaan 2000-luvun talvet ovat olleet hitusen lämpimämpiä verrattuna joihinkin aikaisempiin. Ongelmallista on vain se, että noissa lämpötilagrafiikoissa on nykyisin melko paljon jälkikäteen tehtyvä justeerauksia – siis menneitä lämpötiloja on melko paljon säädetty alemmaksi ja viimeaikaisia ylemmäksi – ettemme tosiasiassa tiedä, onko muutos ollut 1 – 2 astetta vai 0,1 – 0,2 astetta. No uskotaan, että on vähän lämmennyt.

Minua vaan ihmetyttää, miten lämpimämmät talvet olisivat poroille vaikeampia. Yleensä se on kylmyys, joka luonnossa tappaa. Luulisi, että jos talvinen lämpö olisi kovin pahasta poroille, silloin kuolema ja painonpudotus iskisi voimakkaimmin eteläisiin porolaumoihin. Esimerkiksi Päiviön Kittilän vuosikeskilämpötila on useita asteita ylempi verrattuna Huippuvuorten keskilämpötilaan, joskaan talvilämpötiloissa ei liki tuhannen kilometrin pohjois-etelä -etäisyydestä huolimatta ole suurta eroa.

Yksittäisen poron painokin muuten vaihtelee 20 kilogramman vaihteluvälin molemmin puolin vuodenkierron mukaisesti. Mutta en toki väitä tutkijoiden olevan väärässä. Kysyn vaan, paljonko porojen keskipaino vaihtelee ihan normaaliin vaihteluun kuuluvien porokuolemien ja lihavien vuosien välillä. Veikkaan, että 5 kg ei ole siinä mitään ihmeellistä.

Sitäkin ihmettelen, että meillä vähän lämpimämmässä ilmastossa elävät porot ovat 10 – 20% painavampia. Miten ne eivät ole kutistuneet lämpimämmässä ilmastossa? Vai ovatko Huippuvuorten porot vähitellen vuosituhansien aikana kutistuneet kylmyydestä johtuen?

Kesäisin poroilla on ruoan suhteen hyvät oltavat. Naaraiden eli vaadinten hedelmällisyys onkin huipussaan syksyisin. Se näkyy porojen määrässä: 90-luvulla poroja oli 800, nyt niitä on noin 1400. – Huippuvuorilla on nyt aiempaa enemmän aiempaa laihempia poroja, sanoo ekologi Steve Albon.

Kävin katsomassa, mitä Norjan polaari-instituutti osaa kertoa Huippuvuorten poroista. Se vihjaa, että porokanta voi vaihdella hyvinkin paljon varsinkin talvien sääoloista riippuen. Esimerkiksi vasominen voi vuodesta toiseen vaihdella lähes kertaluokalla, mikä toki voi muiden tekijöiden kanssa vaikuttaa rajusti laumojen kokoon.

Huippuvuorten poro

Samoin on muuten ollut Päiviönkin Lapissa kautta aikojen lähes nykypäivään asti, jolloin yli kestävän kehityksen kasvaneita porolaumojamme on alettu ruokkia etelän heinällä. Jos Lapin nykyisen porokantamme pitäisi pärjätä pelkällä luonnonruoalla, kuten Huippuvuorten porojen pitää, näkisimme täälläkin heti ensimmäisenä talvena valtavan laihtumisen ja porotuhon. Siitäkin varmaan syytettäisiin pirkkalaisten aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

Kun lauma on kasvanut, on kilpailu ruoasta koventunut entisestään talvisin. Tutkijoiden mukaan Arktisen alueen maalämpötila oli viime vuonna noin 2,8 astetta enemmän kuin mittaushistorian alkaessa sata vuotta sitten.

Pitäisikö siis uskoa, että ilmastonmuutos aiheuttaa myös kantojen kasvua, joka johtaa koventuneeseen kilpailuun ruoasta, mikä sitten laihduttaa porot? Ilmastonmuutos siis sekä kasvattaa että pienentää kantoja.

Jos maalämpötilalla tarkoitetaan kahden metrin korkeudesta mitattua lämpötilaa, se toki vaihtelee vuosittain. Ylen uutisessa ehkä tarkoitettiin vuoden keskilämpötilaa, mikä on aika huono mittari, sillä tässähän oli kyse talvesta ja ehkä myös vähän syksystä ja keväästä. Olipa miten vaan, Huippuvuorten talvikuukausien keskilämpötilan keskihajonta on varsin suurta. Vuodesta 1899 alkaen se on ollut arvovaltaisen CRUTEM4-aikasarjan mukaan 3,8 astetta. Syksyjen ja keväiden keskilämpötilan vaihtelukin on suuruusluokkaa 2,2 – 2,8 astetta. Niinpä viime vuoden lämpötilassa ei ole mitään tilastollisesti merkitsevää siitä huolimatta, että se oli yksi lämpimimmistä vuosista ja 0,5 astetta esimerkiksi vuoden 1950 keskilämpötilaa korkeampi. Ja näin kaikkien justeerauksien jälkeenkin. Olisiko ollut mitään kummallista ilman justeerauksia?

Kuukausi- ja päiväkohtainen vaihtelu on vielä paljon suurempaa, jolloin toki jonakin vuotena voi sataa vettä paljon ja seuraavana päivänä se voi jäätyä paksuksi kerrokseksi.

Minulla on käsitys, että olemme kyenneet havaitsemaan ilmastollisesta vaihtelusta vasta melko pienen osan. Meteorologinen mittaushistoriamme on vaikkapa Huippuvuorten osalta kyllä kohtalaisen kattavaa viimeisen 100 vuoden ajalta, mutta se ei kata mahdollisia syklisiä ja satunnaisia vaihteluja, joita alati muuttuva ilmastomme on tuonut ja tuo useiden satojen vuosien tai tuhansien vuosien jaksoilla.

Siperiassa Jamalin niemimaalla yli 60 000 poroa nääntyi nälkään talvella 2013–2014. Niiltäkin loppui ruoka, kun jäkälä jäi jääkerroksen alle.

Niin saattoi käydä Päiviönkin poroille 1600-luvulla. Sille vaan ei voi mitään, että pohjoisen talvisää on valtavan vaihteleva, ja välillä se heittää porojen kannalta ikävän jääkerroksen jäkälän päälle. Ennen sitä kutsuttiin sään vaihteluksi ja nykyisin poliittisesti (ihmisen aiheuttamaksi) ilmastonmuutokseksi. Mutta jos poroilla joinain vuosina menee huonosti, siitä hyötyvät ainakin naalit. Niille on silloin pöytä katettuna muuten yleensä vuoden karuimpaan aikaan.

Sain Siirin (4 vuotta) yakaisin reippaaksi pieneksi tytöksi sillä, että lupasin käydä syöttämässä Joulupukin poroille riittävästi Mikko-papan kutistumista estävää kaurapuuroa sillä ehdolla, että Siirikin syö puuronsa kuuliaisesti. Meillä ollaan joulun alla näin vanhanaikaisia. Siiri ja muutkin lapsenlapseni siis saavat Joulupukin lahjat pulskien porojen tuomina. Samaa toivon lukijoideni lapsille ja lapsenlapsille!

Ennen Ylen jutun referointia kerron yhden aivan yhtä hyvän poroihin liittyvän tarinan 1600-luvulta. Minähän näitä osaan kertoa, sillä National Geographicin järjestämän geenitestin mukaan olen isäni puolelta saamelainen. No tässä tarina:

Eräs vanha joskin etäinen sukulaiseni Päiviö, joka asui 1600-luvulla Kittilän Rastinjärven pohjoispuolella, oli aikansa suursamaani (noaidi). Hänen taikavoimansa riittivät jopa siihen, että hän kalan hahmossa kävi Tukholmassa valittamassa kuninkaalle pirkkalaisten (siis rasististen suomalaisten) sorrosta. Toisella reisullaan hän kävi hauen suoleen piiloutuneena katsomassa, mitä pirkkalaiset puuhastelivat Kemijoen suussa.  Kun lohi ei enää jokea pitkin noussut Kittilään, hän kolmannella reisullaan säynävän suoleen piiloutuneena ui jokisuuhun ja hävitti sieltä pirkkalaisten lohipadot. 

Ainoa suvullani säilynyt kuva esi-isä Päiviöstä

Päiviö, samoin kuin hänen poikansa Vuolab, olivat poroja paimentaneiden saamelaisten sankareita. He saivat voimansa seidoilta, ja pärjäsivätkin aika hyvin taisteluissa naapurisiidojen samaanien kanssa peuralaumoista sekä kamppailuissa uudisasukkaitten saamelaisille tuottamia haittoja vastaan.

Päiviö kuitenkin hylkäsi seitansa ja kääntyi kristinuskoon sen jälkeen, kun ankaran porokuoleman aikana ei saanut seidalta pyytämäänsä apua. Tämän jälkeen Päiviöstä tuli kotiseudullaan kiivas seitojen hävittäjä, ja hänen vanhin poikansa Vuolab lähetettiin Inariin asti hävittämään niitä.

Nonniin, halusin tuon Päiviön tarinan kertoa ensin, koska jos Ylen toimittajia jatkossakin irtisanoutuu, voin tulla apuun eläkepäiviltäni, sillä todistetusti minulla on kykyä kirjoittaa aivan yhtä mielikuvituksellisia ja hyviä juttuja.

Päiviö-jutun avainsanat olivat ”ankara porokuolema”. Tiedämme siis, että poroja on kuollut ankarasti jo 1600-luvulla. Emme tiedä tarkasti, onko Päiviön porukan laumoista kadonnut 90 % vai 50 %, mutta jostain tuollaisesta täytyy olla kyse. Emme tiedä myöskään, kuolivatko porot syksyllä, talvella, keväällä tai kesällä. Itse veikkaan kahta keskimmäistä vuodenaikaa. Ja olen aika varma siitäkin, että ennen kuolemaansa Päiviön porot kutistuivat melkoisesti, sillä energian (=ravinnon) puutteestahan tuollaiset kuolemat usein johtuvat.

Sitten tuohon Yle-uutisten juttuun, jossa kerrotaan Huippuvuorten porojen kutistumisesta. Ylen osuus on sisennettynä ja kursivoituna, ja minun välikommenttini ovat normaalitekstillä.

Ingressissä Yle kertoo:

Kun talvella sataakin vettä lumen sijasta, kärsivät porot nälkää ja laihtuvat.

Huippuvuorilla talven (joulukuun alusta helmikuun loppuun) keskilämpötila on viimeisen 100 vuoden aikana ollut siinä -13 asteen tietämillä.  Vaikka lämpötila hetkellisesti tuosta nousisi, eivät vesisateet tuossa ilmastossa ole talvella kovin yleisiä, mutta ovathan ne toki mahdollisia. Samoissa talvilämpötiloissa elivät Päiviönkin peurat. Mutta Yle nyt kyllä liioittelee vesisateiden yleisyyttä.

Kuvituksena Yle näyttää meren lahtea, jonka se vihjaa olevan sulanut jäätikkö. No onhan se sitäkin, jos riittävän pitkällä aikajänteellä tarkastellaan, sillä koko pohjoiskalottihan Suomea myöten oli paksun jäätikön peitossa vielä 12 000 vuotta sitten. Mutta miten alas vihreät toimitukset valuvatkaan!

Yleisradion sula jäätikkö. Hieno kuva, mutta ei tämä viime aikojen jäätikköä esitä.

Skotlantilaiset ja norjalaiset tutkijat ovat selvittäneet ilmastonmuutoksen vaikutuksia poroihin Huippuvuorilla, Pohjoisella jäämerellä.

Aika kova väite. Onpa mielenkiintoista katsoa, miten he asian perustelevat.

Lämpenevät talvet ovat kutistaneet poroja, sillä aikuisen poron keskipainosta on pudonnut seitsemän kiloa. Vielä 90-luvulla porot painoivat keskimäärin 55 kiloa, nyt ne painavat 48 kiloa.
– Lämpimämmät kesät ovat poroille hyväksi, mutta talvet ovat yhä vaikeampia, sanoo ekologi Steve Albon tutkijaryhmästä. 

Huippuvuorten lämpötiloja Climate4you:sta

Hmm… Viereisen grafiikan mukaan 2000-luvun talvet ovat olleet hitusen lämpimämpiä verrattuna joihinkin aikaisempiin. Ongelmallista on vain se, että noissa lämpötilagrafiikoissa on nykyisin melko paljon jälkikäteen tehtyvä justeerauksia – siis menneitä lämpötiloja on melko paljon säädetty alemmaksi ja viimeaikaisia ylemmäksi – ettemme tosiasiassa tiedä, onko muutos ollut 1 – 2 astetta vai 0,1 – 0,2 astetta. No uskotaan, että on vähän lämmennyt.

Minua vaan ihmetyttää, miten lämpimämmät talvet olisivat poroille vaikeampia. Yleensä se on kylmyys, joka luonnossa tappaa. Luulisi, että jos talvinen lämpö olisi kovin pahasta poroille, silloin kuolema ja painonpudotus iskisi voimakkaimmin eteläisiin porolaumoihin. Esimerkiksi Päiviön Kittilän vuosikeskilämpötila on useita asteita ylempi verrattuna Huippuvuorten keskilämpötilaan, joskaan talvilämpötiloissa ei liki tuhannen kilometrin pohjois-etelä -etäisyydestä huolimatta ole suurta eroa.

Yksittäisen poron painokin muuten vaihtelee 20 kilogramman vaihteluvälin molemmin puolin vuodenkierron mukaisesti. Mutta en toki väitä tutkijoiden olevan väärässä. Kysyn vaan, paljonko porojen keskipaino vaihtelee ihan normaaliin vaihteluun kuuluvien porokuolemien ja lihavien vuosien välillä. Veikkaan, että 5 kg ei ole siinä mitään ihmeellistä.

Sitäkin ihmettelen, että meillä vähän lämpimämmässä ilmastossa elävät porot ovat 10 – 20% painavampia. Miten ne eivät ole kutistuneet lämpimämmässä ilmastossa? Vai ovatko Huippuvuorten porot vähitellen vuosituhansien aikana kutistuneet kylmyydestä johtuen?

Kesäisin poroilla on ruoan suhteen hyvät oltavat. Naaraiden eli vaadinten hedelmällisyys onkin huipussaan syksyisin. Se näkyy porojen määrässä: 90-luvulla poroja oli 800, nyt niitä on noin 1400. – Huippuvuorilla on nyt aiempaa enemmän aiempaa laihempia poroja, sanoo ekologi Steve Albon.

Kävin katsomassa, mitä Norjan polaari-instituutti osaa kertoa Huippuvuorten poroista. Se vihjaa, että porokanta voi vaihdella hyvinkin paljon varsinkin talvien sääoloista riippuen. Esimerkiksi vasominen voi vuodesta toiseen vaihdella lähes kertaluokalla, mikä toki voi muiden tekijöiden kanssa vaikuttaa rajusti laumojen kokoon.

Huippuvuorten poro

Samoin on muuten ollut Päiviönkin Lapissa kautta aikojen lähes nykypäivään asti, jolloin yli kestävän kehityksen kasvaneita porolaumojamme on alettu ruokkia etelän heinällä. Jos Lapin nykyisen porokantamme pitäisi pärjätä pelkällä luonnonruoalla, kuten Huippuvuorten porojen pitää, näkisimme täälläkin heti ensimmäisenä talvena valtavan laihtumisen ja porotuhon. Siitäkin varmaan syytettäisiin pirkkalaisten aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

Kun lauma on kasvanut, on kilpailu ruoasta koventunut entisestään talvisin. Tutkijoiden mukaan Arktisen alueen maalämpötila oli viime vuonna noin 2,8 astetta enemmän kuin mittaushistorian alkaessa sata vuotta sitten.

Pitäisikö siis uskoa, että ilmastonmuutos aiheuttaa myös kantojen kasvua, joka johtaa koventuneeseen kilpailuun ruoasta, mikä sitten laihduttaa porot? Ilmastonmuutos siis sekä kasvattaa että pienentää kantoja.

Jos maalämpötilalla tarkoitetaan kahden metrin korkeudesta mitattua lämpötilaa, se toki vaihtelee vuosittain. Ylen uutisessa ehkä tarkoitettiin vuoden keskilämpötilaa, mikä on aika huono mittari, sillä tässähän oli kyse talvesta ja ehkä myös vähän syksystä ja keväästä. Olipa miten vaan, Huippuvuorten talvikuukausien keskilämpötilan keskihajonta on varsin suurta. Vuodesta 1899 alkaen se on ollut arvovaltaisen CRUTEM4-aikasarjan mukaan 3,8 astetta. Syksyjen ja keväiden keskilämpötilan vaihtelukin on suuruusluokkaa 2,2 – 2,8 astetta. Niinpä viime vuoden lämpötilassa ei ole mitään tilastollisesti merkitsevää siitä huolimatta, että se oli yksi lämpimimmistä vuosista ja 0,5 astetta esimerkiksi vuoden 1950 keskilämpötilaa korkeampi. Ja näin kaikkien justeerauksien jälkeenkin. Olisiko ollut mitään kummallista ilman justeerauksia?

Kuukausi- ja päiväkohtainen vaihtelu on vielä paljon suurempaa, jolloin toki jonakin vuotena voi sataa vettä paljon ja seuraavana päivänä se voi jäätyä paksuksi kerrokseksi.

Minulla on käsitys, että olemme kyenneet havaitsemaan ilmastollisesta vaihtelusta vasta melko pienen osan. Meteorologinen mittaushistoriamme on vaikkapa Huippuvuorten osalta kyllä kohtalaisen kattavaa viimeisen 100 vuoden ajalta, mutta se ei kata mahdollisia syklisiä ja satunnaisia vaihteluja, joita alati muuttuva ilmastomme on tuonut ja tuo useiden satojen vuosien tai tuhansien vuosien jaksoilla.

Siperiassa Jamalin niemimaalla yli 60 000 poroa nääntyi nälkään talvella 2013–2014. Niiltäkin loppui ruoka, kun jäkälä jäi jääkerroksen alle.

Niin saattoi käydä Päiviönkin poroille 1600-luvulla. Sille vaan ei voi mitään, että pohjoisen talvisää on valtavan vaihteleva, ja välillä se heittää porojen kannalta ikävän jääkerroksen jäkälän päälle. Ennen sitä kutsuttiin sään vaihteluksi ja nykyisin poliittisesti (ihmisen aiheuttamaksi) ilmastonmuutokseksi. Mutta jos poroilla joinain vuosina menee huonosti, siitä hyötyvät ainakin naalit. Niille on silloin pöytä katettuna muuten yleensä vuoden karuimpaan aikaan.

Sain Siirin (4 vuotta) yakaisin reippaaksi pieneksi tytöksi sillä, että lupasin käydä syöttämässä Joulupukin poroille riittävästi Mikko-papan kutistumista estävää kaurapuuroa sillä ehdolla, että Siirikin syö puuronsa kuuliaisesti. Meillä ollaan joulun alla näin vanhanaikaisia. Siiri ja muutkin lapsenlapseni siis saavat Joulupukin lahjat pulskien porojen tuomina. Samaa toivon lukijoideni lapsille ja lapsenlapsille!