Ei tuloksia
Hakemaasi sivua ei löytynyt. Yritä muuttaa hakuasi, tai käytä yläpuolella olevaa navigointia löytääksesi kirjoituksen.
Ilmastofoorumi – ihmisen ja ympäristön puolesta
Ilmastofoorumi ry on perustettu vuonna 2007 pitämään ihmisen ja ympäristön puolta ilmastonmuutosta ja sen vastaisia toimia koskevassa keskustelussa. Mielestämme ilmastokeskustelussa ei riittävästi huomioida ilmastotieteen epävarmuuksia eikä varsinkaan ilmastopolitiikan kielteisiä ja haitallisia vaikutuksia, kustannuksista puhumattakaan.
Ilmastopolitiikan haitalliset seuraukset
Yksi yleisimmistä argumenteista hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen puolesta on varmaankin se, että niin kannattaa tehdä varmuuden vuoksi, vaikka ne päästöt eivät lämmittäisikään ilmastoa. Oletus tässä on se, että hiilidioksidin tuotantoa voidaan vähentää mitättömin kustannuksin, kuten ympäristöväki haluaakin meille uskotella. Asia ei kuitenkaan ole näin.
Tule mukaan
Jos sinustakin tuntuu siltä, että julkinen ilmastokeskustelu tai ilmastopolitiikka menevät väärään suuntaan, niin liity Ilmastofoorumi ry:n jäseneksi! Olemme Suomen ainoa järjestäytynyt ilmastokriittinen ääni, ja se ääni kaipaa sinuakin mukaan. Vain riittävän suurella joukolla voimme vaikuttaa.
Lahjoita Ilmastofoorumille
Jos yhdistystoiminta ei ole sinun juttusi tai olet jo jäsen, niin voit tukea toimintaamme taloudellisesti tekemällä lahjoituksen. Yhdistyksellä on rahankeräyslupa. Lue lisää miksi ja miten tehdä lahjoitus Ilmastofoorumille.
Skeptikon käsikirja
Olemme kääntäneet australialaisen Joanne Novan tekemät ilmastoskeptikon käsikirjat suomeksi.
NIPCC:n ilmastoraportti
Ilmastofoorumi on kääntänyt myös riippumattoman NIPCC:n ilmastoraportin päättäjille suunnatun yhteenvedon suomeksi.
Ilmastoskeptikoiden ansiosta...
”Ilmastoskeptikoiden ansiosta…” on kampanjamme, jossa korostamme skeptisen näkemyksen myönteisiä saavutuksia.
Tieteellinen epävarmuus
Ilmastotiede on ainoa tieteenala, josta puhutaan julkisessa keskustelussa ja politiikassa jo selvitettynä asiana, ilman epävarmuuden häivääkään. Todellisuudessa ilmastotieteessä on useita vielä pitkälti tuntemattomia muuttujia, kuten pilvisyyden muutosten syyt ja seuraukset, valtamerten ilmiöt ja auringon lukuisat eri vaikutukset.
Epävarmuuksien ja virhemarginaalien mittakaava on samassa kokoluokassa havaitun ilmastonlämpenemisen kanssa, joten tieteellisen tiedon kehittyminen voi muuttaa kuvaamme ilmastonmuutoksesta vielä täydellisesti.
Ilmastoraporttien tieteellisissä osioissa näitä epävarmuuksia ei peitellä, mutta päättäjille suunnatuissa yhteenvedoissa ja politiikassa ne unohtuvat. Ilmastofoorumi haluaa muistuttaa, ettemme tunne vieläkään kaikkea ja että poliittisen päätöksenteon perustaminen yhden totuuden varaan on yhtä vaarallista kuin kaikkien munien laittaminen samaan koriin.
Pari tieteellistä ja yksi populistisempi näkökulma ilmastonmuutokseen.
Yksi aikamme maineikkammista ilmastotutkijoista, professori Richard Lindzen, on pääosassa alla olevalla lyhyellä englanninkielisellä videolla, jota minulla ei valitettavasti ollut aikaa tekstittää suomeksi.
Muutamassa minuutissa hän käy melko kansantajuisesti läpi ne asiat, joista ilmastotutkijat ovat pääosin yksimielisiä. Videon loppupuolella sitten selviää, mitkä tahot lietsovat sitä, mitä minä kutsun ilmastopanikoinniksi tai -propagandaksi, ja miksi he niin tekevät.
Sanoisin, että viivan vetäminen ainakin osaan kategoria yhteen kuuluvien ilmastotutkijoiden ja kategoria kolmen välille voi joskus olla vaikeaa. Niin paljon nuo tahot ovat toisistaan riippuvaisia, ja siksi ilmastotutkimus on valitettavasti politisoitunut rajusti ja sen kautta menettänyt uskottavuuttaan parin viimeisen vuosikymmenen aikana.
Ehkä videon kovin sanoma alkaa kohdassa 2’44”. Sitä vastaan ei kai edes kukaan konsensususkovainen voi väittää, kun jopa IPCC on asiasta samaa mieltä.
Muistetaan lopuksi, että poikkeuksia aina on. Kaikki poliitikot kuten kaikki mediakaan eivät kuulu kategoriaan kolme. Silti Lindzenin pelkistykset ovat mielestäni varsin selkeitä ja auttavat ison kuvan hahmottamisessa. Nauttikaapa videosta!
Englanninkielinen Wikipedia-artikkeli Lindzenistä taustasta löytyy täältä.
Pari tieteellistä ja yksi populistisempi näkökulma ilmastonmuutokseen.
Yksi aikamme maineikkammista ilmastotutkijoista, professori Richard Lindzen, on pääosassa alla olevalla lyhyellä englanninkielisellä videolla, jota minulla ei valitettavasti ollut aikaa tekstittää suomeksi.
Muutamassa minuutissa hän käy melko kansantajuisesti läpi ne asiat, joista ilmastotutkijat ovat pääosin yksimielisiä. Videon loppupuolella sitten selviää, mitkä tahot lietsovat sitä, mitä minä kutsun ilmastopanikoinniksi tai -propagandaksi, ja miksi he niin tekevät.
Sanoisin, että viivan vetäminen ainakin osaan kategoria yhteen kuuluvien ilmastotutkijoiden ja kategoria kolmen välille voi joskus olla vaikeaa. Niin paljon nuo tahot ovat toisistaan riippuvaisia, ja siksi ilmastotutkimus on valitettavasti politisoitunut rajusti ja sen kautta menettänyt uskottavuuttaan parin viimeisen vuosikymmenen aikana.
Ehkä videon kovin sanoma alkaa kohdassa 2’44”. Sitä vastaan ei kai edes kukaan konsensususkovainen voi väittää, kun jopa IPCC on asiasta samaa mieltä.
Muistetaan lopuksi, että poikkeuksia aina on. Kaikki poliitikot kuten kaikki mediakaan eivät kuulu kategoriaan kolme. Silti Lindzenin pelkistykset ovat mielestäni varsin selkeitä ja auttavat ison kuvan hahmottamisessa. Nauttikaapa videosta!
Englanninkielinen Wikipedia-artikkeli Lindzenistä taustasta löytyy täältä.
Aurinkovoimalla edelleen menekkivaikeuksia Helsingissä.
Olen viimeisen vuoden aikana tarkastellut muutamaan kertaan aurinkovoiman kehittymistä Suomessa. Esimerkkinä olen käyttänyt Helsingin energian, Helenin, Suvilahden ja Kivikon
 |
| Kuva 1: Kivikon aurinkopaneeleja kopioituna Helenin sivuilta |
aurinkovoimaloita. Ensin mainittu on ollut toiminnassa viime vuoden huhtikuusta alkaen ja jälkimmäisen myyntityö aloitettiin vuosi sitten kesäkuussa.
Ensimmäisessä kirjoituksessani todistin, että kuluttajan ei ainakaan taloudellisin perustein kannata vuokrata aurinkopaneelia Heleniltä. Muiden kirjoitusten – mm. täällä – ihmettelyn aiheena on sitten ollut se, että lippulaivatuotteen, Kivikon, paneelit eivät löydä kuluttajia edes Helsingin vihreästä kuplasta. Noihin asioihin ei ole tullut muutosta, joten en niihin enää puutu. Alla kuitenkin ajantasainen kuva Kivikon paneelien vuokraustilanteesta. Edes paras aurinkovoiman tuotantoaika näin kesällä ei näytä myyntiä parantaneen.
 |
| Kuva 1: Kivikon vuokratut paneelit 6.7.2016 |
Kun vuokraus takeltelee, näyttää Helen muuttaneen 700 paneelia ns. ”ympäristösähköpaneeleiksi”. Helenin sanoin: ”Kun valitset Ympäristösähkön, saat 100 % uusiutuvaa energiaa, jossa aurinko-, tuuli- ja vesisähkön osuus vuorottelevat. Tuotanto mukailee sääolosuhteita. Saat aurinkosähköä, kun aurinko paistaa ja tuulisähköä tuulisella säällä. Vesisähkö täydentää tuotantoa.” No, tosiasiassa kuluttaja saa sopimuksesta riippumatta sitä sähköä, mitä töpselistä tulee, ja siinä mukana on tietysti myös ydinvoimalla ja lauhdevoimalla tehtyä sähköä tasan siinä suhteessa, kuin sitä verkossa on. Kuluttajaviranomainen on kuitenkin hyväksynyt em. tavan markkinoida mukaekosähköä, joten ei siitäkään enempää.
Tarkastellaan kuitenkin vähän tarkemmin Helenin uutta ympäristösähkötuotetta. Sen ostava maksaa sähköstään 6,67 senttiä kilowattitunnilta. Oletan tuon hinnan pitävän verot sisällään. Energiaviraston mukaan täsmälleen sama verollinen sähkö on Suomessa tänä vuonna maksanut pörssisähkönä (ml. myyjän marginaali) 3,95 senttiä/kWh ja toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksillakin keskimäärin 5,48 s/kWh. Jos asiaa katsotaan vaikkapa rivitalossaan 18000 kilowattituntia vuodessa kuluttavan asiakkaan koko vuoden sähkölaskun kannalta, maksaa pörssisähkö noin 700 euroa (+ sähkönsiirtomaksut veroineen) ja vastaavasti Helenin ympäristösähkö lähes 1200 euroa – siis 488 euroa enemmän. Helenin ympäristösähkö saattaa olla Suomen kalleinta verkosta saatavaa sähköä, sillä sen hinta ylittää jopa toimitusvelvollisuussähkön hinnan.
Senttejään laskevan kuluttajan ei siis missään tapauksessa kannata ostaa Heleniltä ympäristösähköä. Silti en epäile, etteikö vihreänidealistisia ostajia Helsingistä löytyisi. Nämä ovat luultavasti kerrostalohuoneistoissa asuvia, joiden sähkön kulutus on vaatimatonta verrattuna edellisen esimerkin sähkölämmittäjiin, eikä sähkön hinta muodosta heille kovin merkittävää tekijää asumiskustannuksissa.
Miksi Helen sitten on poistanut 700 paneelia vuokramarkkinoilta? En syytä tiedä, mutta epäilen yhtiön johdolta loppuneen usko siihen, että vuokralaiset vielä joskus löytyisivät. Johan markkinat ja jopa Helsingin Sanomat joskus muutaman vuoden kuluttua saattaisivat havahtua asiaan ja pahimmassa tapauksessa kysellä investoinnin järkevyydestä. Ja ympäristösähködiili saattaa olla paneelien vuokrausta kannattavampi vaihtoehto Helenille.
Aurinkovoimalla edelleen menekkivaikeuksia Helsingissä.
Olen viimeisen vuoden aikana tarkastellut muutamaan kertaan aurinkovoiman kehittymistä Suomessa. Esimerkkinä olen käyttänyt Helsingin energian, Helenin, Suvilahden ja Kivikon
|
| Kuva 1: Kivikon aurinkopaneeleja kopioituna Helenin sivuilta |
aurinkovoimaloita. Ensin mainittu on ollut toiminnassa viime vuoden huhtikuusta alkaen ja jälkimmäisen myyntityö aloitettiin vuosi sitten kesäkuussa.
Ensimmäisessä kirjoituksessani todistin, että kuluttajan ei ainakaan taloudellisin perustein kannata vuokrata aurinkopaneelia Heleniltä. Muiden kirjoitusten – mm. täällä – ihmettelyn aiheena on sitten ollut se, että lippulaivatuotteen, Kivikon, paneelit eivät löydä kuluttajia edes Helsingin vihreästä kuplasta. Noihin asioihin ei ole tullut muutosta, joten en niihin enää puutu. Alla kuitenkin ajantasainen kuva Kivikon paneelien vuokraustilanteesta. Edes paras aurinkovoiman tuotantoaika näin kesällä ei näytä myyntiä parantaneen.
|
| Kuva 1: Kivikon vuokratut paneelit 6.7.2016 |
Kun vuokraus takeltelee, näyttää Helen muuttaneen 700 paneelia ns. ”ympäristösähköpaneeleiksi”. Helenin sanoin: ”Kun valitset Ympäristösähkön, saat 100 % uusiutuvaa energiaa, jossa aurinko-, tuuli- ja vesisähkön osuus vuorottelevat. Tuotanto mukailee sääolosuhteita. Saat aurinkosähköä, kun aurinko paistaa ja tuulisähköä tuulisella säällä. Vesisähkö täydentää tuotantoa.” No, tosiasiassa kuluttaja saa sopimuksesta riippumatta sitä sähköä, mitä töpselistä tulee, ja siinä mukana on tietysti myös ydinvoimalla ja lauhdevoimalla tehtyä sähköä tasan siinä suhteessa, kuin sitä verkossa on. Kuluttajaviranomainen on kuitenkin hyväksynyt em. tavan markkinoida mukaekosähköä, joten ei siitäkään enempää.
Tarkastellaan kuitenkin vähän tarkemmin Helenin uutta ympäristösähkötuotetta. Sen ostava maksaa sähköstään 6,67 senttiä kilowattitunnilta. Oletan tuon hinnan pitävän verot sisällään. Energiaviraston mukaan täsmälleen sama verollinen sähkö on Suomessa tänä vuonna maksanut pörssisähkönä (ml. myyjän marginaali) 3,95 senttiä/kWh ja toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksillakin keskimäärin 5,48 s/kWh. Jos asiaa katsotaan vaikkapa rivitalossaan 18000 kilowattituntia vuodessa kuluttavan asiakkaan koko vuoden sähkölaskun kannalta, maksaa pörssisähkö noin 700 euroa (+ sähkönsiirtomaksut veroineen) ja vastaavasti Helenin ympäristösähkö lähes 1200 euroa – siis 488 euroa enemmän. Helenin ympäristösähkö saattaa olla Suomen kalleinta verkosta saatavaa sähköä, sillä sen hinta ylittää jopa toimitusvelvollisuussähkön hinnan.
Senttejään laskevan kuluttajan ei siis missään tapauksessa kannata ostaa Heleniltä ympäristösähköä. Silti en epäile, etteikö vihreänidealistisia ostajia Helsingistä löytyisi. Nämä ovat luultavasti kerrostalohuoneistoissa asuvia, joiden sähkön kulutus on vaatimatonta verrattuna edellisen esimerkin sähkölämmittäjiin, eikä sähkön hinta muodosta heille kovin merkittävää tekijää asumiskustannuksissa.
Miksi Helen sitten on poistanut 700 paneelia vuokramarkkinoilta? En syytä tiedä, mutta epäilen yhtiön johdolta loppuneen usko siihen, että vuokralaiset vielä joskus löytyisivät. Johan markkinat ja jopa Helsingin Sanomat joskus muutaman vuoden kuluttua saattaisivat havahtua asiaan ja pahimmassa tapauksessa kysellä investoinnin järkevyydestä. Ja ympäristösähködiili saattaa olla paneelien vuokrausta kannattavampi vaihtoehto Helenille.