Kevätseminaari 2026

Olen taustaltani isännöitsijä ja majuri evp. Minua on kiinnostanut vuoden 2019 jälkeen sellaiset ilmastoa koskevat artikkelit ja tietolähteet, jotka eivät uutisoi ”Katastrofaalisesta ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä” (CAGW = Catastrophic Anthropogenic Global Warming).
Asiat eivät mielestäni ole niin itsestäänselviä, kuin valtamediassa esitetään. Ilmastotieteen konsensus on joutunut kasvavan kritiikin kohteeksi, mistä ovat osoituksena sadat skeptiset (konsensusta kyseenalaistavat) tutkimukset ilmastosta. Ihmisen vaikutus globaaliin lämpenemiseen on myös joutumassa entistä enemmän suurennuslasin alle.
Ilmastopropagandan alkulähteenä on Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change). IPCC:n vaikutus on ollut valtava maailmanlaajuisesti. Se on vaikuttanut energiapolitiikkaan ja talouteen haitallisesti. Pahinta on se, että valtamedia ja suurin osa poliitikoista on omaksunut IPCC:n tarinan.
Presidentti Donald J. Trumpin toisen presidenttikauden aikana USA:ssa on tapahtunut merkittäviä muutoksia sekä ilmastopolitiikassa että ilmastokeskustelussa. Fossiilisen energian tuotantoa lisätään parhaillaan merkittävästi USA:ssa. USA yleensä näyttää suuntaa kaikissa merkittävissä asioissa, joten sen politiikka vaikuttaa myös Suomen ja EU:n politiikkaan.
Einsteinin väitetään sanoneen: ”Genius abhors consensus because when consensus is reached, thinking stops. Stop nodding your head.” (Nero kammoaa konsensusta, sillä kun konsensus saavutetaan, ajattelu pysähtyy. Lopeta pään nyökyttely!)
Toivon mainitun viisauden herättävän lukijan epäilemään median ja muiden lähteiden totena esittämiä väittämiä. On parempi ajatella omilla aivoillaan ja ottaa selvää asioista, jolloin ei ole tarvetta nyökytellä päätään! 🙂
Olemme yhdistyksessä keränneet tietoa kiinnostavista ilmastorealistisista ilmastosivustoista. Esittelen niistä joitakin luennossani. Koska esitykseni on vain pintaraapaisu aiheeseen, suosittelen kuulijaa tutustumaan tarkemmin niiden sisältöön.

Olen tutkinut lähes viiden vuosikymmenen ajan Lapin männyn kasvua ja vuotuista kasvunvaihtelua. Erityisesti Lapin metsänrajamänty on osoittautunut arvokkaaksi proksimuuttujaksi (luonnon lämpömittariksi), sillä sen välityksellä on saatu holoseenin yli 7660 vuoden keskilämpötiloista vuodentarkkaa vuodenaikaistietoa (huhtikuusta syyskuuhun ).
Tutkijaurani alkoi Metlan Rovaniemen yksikössä vuonna 1977, jolloin sain kasvu- ja tuotosprofessori Yrjö Vuokilalta työtarjouksen, jonka erityistehtävän oli kehittää aiempien vuosikymmenten tieteellisesti korkeatasoista, mutta sittemmin hiipunutta puulustotutkimusta. Syynä hiipumiseen oli huippututkijoiden eläköityminen . Lustonmittausmenetelmien kehittämisestä ja mittauslaitteistojen uudistamisesta tuli työ, joka jatkui tutkimushankkeitteni rinnalla vuosituhannen loppuun saakka.
Se, että tuo tehtävä kohdentui juuri minulle, oli v. 1976 valmistunut vuosilustoindeksien laskentaa koskeva opinnäytetyöni . Minulle tähtitieteen harrastajana merkitsi paljon se, että sain kairata opinnäytetyöni lustoaineiston Sodankylän Tähtelän männiköstä . Silloin en tiennyt, että tuo männikkö veisi minut vuosikymmenien pituiselle odysseialle kansainvälisen lustotutkimuksen maailmaan. En myöskään arvannut, kuinka vahvaa sanomaa Tähtelän männyt tulisivat kertomaan jopa maapallon ilmaston vaihteluista. Nyt, vuosikymmenten jälkeen tiedän. 🙂
Vuosina 1977−1990 tein Metlassa vuosilustopainotteista kasvututkimusta ja edellä kuvaamaani menetelmäkehittämistyötä. Työurani sai uuden suunnan 1990-luvun alussa, kun suoritin vapaaajallani urheilusukeltajatutkinnon. Uuden työtehtävän avainsanoja olivat dendrokronologia (puulustotutkimus) ja dendroklimatologia (vuosilustotietoon perustuva ilmastotutkimus) . Metlan johtokin innostui teemasta, sillä taustalla vaikutti yli sadan vuoden tutkimushistoria ilmaston ja puunkasvun välisten yhteyksien selvittämisessä. Koska veteen saakka ei oltu aiemmin menty, nyt oli aika laajentaa perspektiiviä. Professori Kari Mielikäisestä , joka niin ikään suoritti urheilusukeltajatutkinnon , tuli tämän uuden aluevaltauksen vastuututkija. Kun lustolaboratoriotekniikka oli pääosin uusittu 1980-luvulla, koulutettua henkilöstöä oli käytettävissä ja Metlan johto näytti vihreää Karin johtamalle ”Kasvunvaihtelun tutkimushankkeelle ”, matka vedenalaiseen ”metsään” oli valmis alkamaan. Esittelimme tutkimushankettamme mm. julkaisuissa Puun vuosilustot ilmastohistorian analyysissä (1996) ja Puun muisti (1998) . Järjestimme myös ”Vedenalainen metsäntutkimus”-näyttelyn Kemin Kylähullupäivillä! 🙂
Alkuvuodet 1990-luvulla kuluivat uuteen aihepiiriin kouluttautumisessa. Onnistuimme ensimmäisenä työnäytteenämme kokoamaan 1911 vuoden pituisen vuodentarkan metsänrajamännyn lustokalenterin . Sille tulikin heti käyttöä lustotutkijoiden maailmankokouksessa Arizonan Tucsonissa . Tutustuin kokouksen jälkeisellä kenttäviikolla Chiricahua-vuorilla englantilaiseen Dr.
Keith R. Briffaan , jota pidetään yhtenä kansainvälisen vuosilustotutkimuksen valovoimaisimmista nimistä. Matkani mieluisana antina oli saada kutsu hänen johtamaansa Euroopanlaajuiseen ADVANCE-10K -projektiin.
Tutustuin vuonna 1994 professori Matti Eroseen , joka oli aloittanut jo v. 1974 Lapin pitkän lustokalenterin kokoamisen. Metla ja Helsingin yliopiston Geologian laitos sopivat pienten alkuvaikeuksien jälkeen yhteistyöstä ADVANCE-10K-hankkeen suomalaisessa osiossa tavoitteenaan kalenterin valmistumisen estävän noin 200 vuoden aukon täyttäminen. Yhteistyömme sujui hyvissä merkeissä, sillä 7520 vuoden pituinen vuodentarkka lustokalenteri (osa 1 , osa 2 ) (avain ”bye”) toteutui. Kalenteri on nykyään yli 7660 vuoden pituinen (alkuvuosi 5638 eaa.). Erosen vuonna 1974 aloittama suururakka sai ansaitun erityiskiitoksensa liki 40 vuotta myöhemmin, jolloin 350 lustotutkijaa eri puolilta maailmaa kokoontui Rovaniemelle juhlistamaan historiallista saavutustamme World Dendro 2010-kokouksessa .
Kansainvälisessä yhteistyöverkostossamme on julkaistu yli 100 vertaisarvioitua julkaisua ja saman verran muita tieteellisiä raportteja sekä paljon kansantajuisia esityksiä. Suomalaiset lustotutkijat ovat tehneet kansainvälistä tutkimusyhteistyötä pienen tutkijaryhmän voimin niin läntisten kuin itäistenkin kollegojen ja lustotutkimuslaboratorioiden kanssa. Siitäkin tarkemmin
käyntikorttini linkeistä ja Lustia.fi-sivustolla .
Olen ollut myös somessa aktiivinen jakaessani tutkimustyöhöni liittyvää tietoa vuodesta 1997 alkaen, esimerkiksi Thomas Wirenin ”Totuuden sulka”-haastattelussa ja muissa medioissa . Viime aikoina olen tarkastellut merten viiveellisen lämmönsiirron vaikutusta alailmakehän keskilämpötiloihin. Lapin metsänrajamännylle on tullut mielenkiintoinen rooli tässä asetelmassa!