Kevätseminaari 2025

Ilmastoseminaari 2025 järjestettiin lauantaina 26.4. klo 12 – 16 Iiris-keskuksessa Helsingissä osoitteessa Marjaniementie 74 . Seminaarissa selvennettiin ilmastofundamentteja muutamien suomalaisten huppututkijoiden tutkimuksen pohjalta. Alta voit katsella lyhyet otteet luennoitsijoiden videoista. Esitykset kokonaisuudessaan ovat katsottavissa sivulta Videot.

Lämpötilakäänteistä

Simo Ruoho, opettaja:

Puheeni käsittelee lämpötilan mittaustuloksissa olevia puutteita, joiden vuoksi lämpötilaa joudutaan arvioimaan uudelleen tulosten käyttämisen sijaan. Vertaan alkuperäistä mittausdataa median käyttämään globaaliin lämpötilakäyrään, jonka avulla levitetään luonnontie-
teen vastaista uhkakuvaa “ilmastonmuutoksesta”.

Esittelen millä tavoin “ilmastonmuutos” luonnontieteessä ymmärretään. Siinä ihminen on vain yksi osatekijä. Haastan puheessani ilmastomallien käyttökelpoisuuden tulevaa arvioitaessa. Tarkastelen IPCC-raporteissa ilmoitettuja epävarmuustekijöitä – myös niitä ilmastonmuutoksen osatekijöitä, joita raporttien poliittisiin lyhennelmiin ei ole nostettu. Yritän itse arvioida globaalia ilmaston keskilämpötilaa edes kuukauden eteenpäin.

Olen ylöjärveläinen opettaja ja luonnontieteen syvällinen harrastaja, mutta ei julkaiseva tutkija. Kiinnostuin ilmastosta aikoinaan astronomian opintojeni yhteydessä Helsingin Yliopistolla, mutta suuntautuin sieltä opettajaopintoihin. Huolestuin opettajantyössäni ”ilmastonmuutos”-termin luonnontieteenvastaiseen käytöstä useissa oppimateriaaleissa. Päätin tarttua ongelmaan varmistaakseni, että nuoremme saavat oikeaa, tieteeseen pohjaavaa tietoa.

Yritin alkuun keskustella opettajafoorumeilla, mutta huomasin yllätyksekseni, että ryhmien ylläpito potkii “poliittisesti epäkorrekteja” avausten tekijöitä jopa ulos ryhmistä, ja poistaa keskusteluja. Siirryin keskustelemaan Ilmastofoorumi ry:ssä. Seminaarin järjestäjä Pekka Kangas löysi kirjoitukset ilmastofoorumilta, ja kutsui minut seminaariin Lappajärven Hotelli Kivitippuun. Ilmastofoorumi ry. kutsui minut myöhemmin varapuheenjohtajakseen. Lähetin lämpötiladatalle tekemieni analyysien perusteella 4-kohtaisen ongelmaraportin NOAAlle, NASAlle ja UK Met Officelle. Raporttiini on suhtauduttu vakavasti, sillä NOAA on jo tarttunut ongelmiin ja myös UK Met Office on ohjannut raportin tuloksesta vastaavalle tiimille. Nasa ei tätä kirjoittaessa vielä ole vastannut, GISTEMP -tulostaan koskien.

Olen kiinnittänyt erityistä huomiota myös ilmastokeskustelun tulehtuneisuuteen, ja havainnut sen aiheutuvan osaltaan siitä, että media ja politiikka puhuvat luonnontieteen kanssa eri “kieltä”. Olen löytänyt useita virheellisiä julkaisuja mm. tekstein “ilmastonmuutos on pysäytettävä”. Jopa Helsingin Yliopisto erehtyi käyttämään tuota ilmaisua, ei sentään tieteellisessä julkaisussa, mutta opiskelijoille suunnatulla tietosivullaan. Yliopisto korjasi tekstin nopeasti toimitettuani tiedot termin virallisista määritelmistä. Tapaus kertonee siitä, kuinka laajalle luonnontieteen vastaisuus, tai tieteen väärin ymmärtäminen, on päässyt leviämään yhteiskunnassamme. Diplomaattinen tyylini ei provosoi, vaan pyrkii lähentämään keskusteluosapuolia toisiinsa, luonnontieteen avulla, ja luonnontieteen ehdoilla.

Yritän tässä puheenvuorossani tehdä yhteenvetoa viiden vuoden aikana tapahtuneesta ilmastokeskustelun kehittymisestä.

AMO edelleenkin voimissaan

Ari Okkonen, tutkija MSc:

  • DI Tietokonetekniikka 1985, + tietojenkäsittelyn ja teoreettisen fysiikan cum-laude opinnot
  • 1985-1996 Erikoistutkija VTT – Hyvin monipuolisia tutkimus ja kehitysprojekteja mm. ohjelmistokehitysautomaatiota, kemiallisia analyysijärjestelmiä ja työstökoneautomaatiota
  • 1996-1998 Nokia Telecommuncications – Suunnittelumenetelmäkehitystä
  • 1998-2023 Toim. joht. OBP Research Oy – Hyvin monipuolisia tietotekniikkaprojekteja, erityisesti matkapuhelinkehitystä, WWW-kehitystä, sekä 3D-mallinnusta

2023- Pääosin eläkkeellä harrasteprojektien kimpussa. Projekteissani on usein ollut kyse mittauksesta ja ohjauksesta. Käyttöönottoa on nopeuttanut suuresti, kun ohjattava prosessi on malllinnettu ajettavaksi ohjelmaksi. Näin on ohjausjärjestelmä pystytty jo pitkin kehitysvaihetta testaamaan ohjattavan järjestelmän mallia vastaan. Näin erilaisten prosessien mallintaminen ja niiden toiminnan analysointi on tullut minulle varsin tutuksi.

Kiinnostukseni ilmastonmuutokseen heräsi Climategate-skandaalista 2009. Näin jonkun Ilmatieteenlaitoksen nettipostauksen Tornionjoen jäänlähtöpäivistä, joihin väitettiin ilmastonmuutoksen vaikuttaneen. Hankin päivämäärät, analysoin, ja huomasin, ettei CO2:n lisääntyminen ainakaan ole kiihdyttänyt perinteisesti jo 300 vuoden ajan kohtuullisen tasaisesti aikaistunutta jäänlähtöä. Analysoin sitten Haaparannan lämpötilan kehitystä. Data löytyi jostain SMHI:n sivulta. Tulos: tasaista lämpenemistä 200 vuoden ajan eikä mitään CO2:n lisääntymisen kanssa korreloivaa nopeutumista.

Löysin NOAA:n sivuilta Pohjois-Atlantin pintalämpötilan kehityksen alkaen 1856. Tein sille samat analyysit. Tulos: Löytyi toipuminen Pienestä jääkaudesta ja Atlantin monikymmenvuotinen oskillaatio, AMO, mutta ei mitään ilmakehän hiilidioksidimuutoksiin liittyvää.

ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Ari-Okkonen

Uutisia – se on siinä!

Jyrki Kauppinen, emeritusprofessori:

Opiskelin ja työskentelin sekä opetuksessa että tutkimuksessa Oulun yliopistossa, jossa väittelin filosofian tohtoriksi 1975.

Vuoden 1980 olin tutkijana Kanadassa (National Research Council of Canada). Kanadan jälkeen olin Suomen Akatemian nuorempana tutkijana sekä tutkimustyössä VTT:llä ja Helsingin Yliopiston Metrologian tutkimusinstituutissa. Minut nimitettiin fysiikan dosentiksi Oulun yliopstoon ja optisen mittaustekniikan dosentiksi Teknilliseen korkeakouluun (nykyinen Aalto yliopisto). Turun yliopiston fysiikan professoriksi minut nimitettiin 1986. Lukuvuoden 1990-1991 olin vierailevana tutkijana Kanadassa (National Research Council of Canada) ja USA:ssa
(Kansas State University).

Olen julkaissut noin 200 julkaisua kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä, pitänyt noin 65 kutsuttua luentoa ja noin 160 konferenssiesitystä. Minulla on noin 20 patenttia. Vuonna 1992 minulle myönnettiin kansainvälinen Bomem-Michelson palkinto ja vuonna 1999 uuden tek-
nologian säätiön innovaatiopalkinto. Vuonna 2001 kirjoitin yhdessä Jari Partasen kanssa kirjan ”Fourier Transforms in Spectroscopy”. Olen kirjoittanut kutsuttuja artikkeleita mm. seuraaviin kirjoihin: Encyclopedia of Applied Physics, Encyclopedia of Spectroscopy and
Spectrometry, Spectrometric Techniques, Optics Encyclopedia ja Handbook of Vibrational Spectroscopy. Olen Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen ja ollut jäsenenä lukuisten kansainvälisten tieteellisten konferenssien ohjelmatoimikunnissa. Olen kehittänyt useita datan ja sig-
naalin käsittelyyn liittyviä matemaattisia menetelmiä. Näistä kuuluisin on erotuskyvyn parantamiseen käytetty Fourier Self-Deconvolution, jonka ensimmäinen julkaisu oli Journal of Applied Spectroscopy lehden siteeratuin julkaisu yli 30 vuoden ajan. Toisena mainitsen mene-
telmän signaalien ekstrapoloimiseksi, jota on käytetty myös audiosignaaleille. Tästä on tehty kaupallinen tuote poikani kanssa perustetussa yrityksessä Noveltech Solution.

Kokeellinen tutkimustyöni keskittyi aluksi interferometrien rakentamiseen ja niiden spektroskooppiseen käyttämiseen. Ensimmäinen interferometri oli ns. Fourier-muunnos infrapunaspektrometri, jolla oli pitkään erotuskyvyn, tarkkuuden ja herkkyyden maailmanennätyk-
set. Tätä käytin molekyylien perustutkimuksessa ja infrapunastandardien tuottamisessa.

Näistä tutkimuksista syntyi interferometri, joka vieläkin ylläpitää ”Suomen metrin” standardia. Myöhemmät interferometrit olivat pienempiä ja kaupalliseen kaasuanalyysiin soveltuvia, kuten esimerkiksi Temet Instruments Oy:n kanssa kehitetty GASMET kaasuanalysaattori.
Useat näistä ovat patentoitu. Viimeisin optiikan alan innovaationi on optinen mikrofoni, joka käyttää ohutta piiläppää (cantilever) paineanturina. Paine-ero läpän eripuolien välillä taivuttaa läppää, jonka vapaan pään liike mitataan jopa noin metrin triljoonasosan tarkkuudella käyttäen laserinterferometriä. Tällä mikrofonilla tai paineanturilla voidaan mitata hyvin pieniä paineen muutoksia näytekaasulla täytetyssä kammiossa. Kun kammioon ohjataan infrapunavaloa, joka absorboituu kaasuun, niin lämpötila ja paine kohoavat. Paineen kasvu on suoraan verrannollinen absorboivan kaasun pitoisuuteen. Näin on syntynyt hyvin herkkä kaasusensori. Tällä on saavutettu herkkyyksiä suuruusluokassa ppt (triljoonasosia), herkin maailmassa. Tämä on kehitetty kaupalliseksi tuotteeksi poikani kanssa perustetussa yrityk-
sessä Gasera Oy. Tutkimukseni ovat synnyttäneet kolme spinoff -yritystä ja useita tuotteita.

Noin viidentoista vuoden ajan olen tutkinut ilmastonmuutoksen syitä. Yksi sysäys tähän tutkimukseen oli yhteys yllä kuvatulla piiläpällä suoritettuun kaasun pitoisuuden mittaukseen.

Nimittäin infrapunavalon absorptio pienessä kammiossa on samanlainen kuin kasvihuoneilmiö ilmakehässä. Osottautui, että paineen ja lämpötilan nousun laskeminen pienessä kammiossa oli huomattavasti vaikeampaa kuin lämpötilan muutoksen laskeminen ilmakehässä.

Ilmastonmuutostutkimukseni tavoitteena oli löytää kaikki ne syyt, jotka vaikuttavat ilmakehän lämpötilan muutokseen enemmän kuin viisi prosenttia. Muutosten tulee olla sekä teoreettisesti että kokeellisesti mittaustarkkuuden puitteissa yhtäpitäviä. Erityisesti syiden summan tulee selittää havaitut globaalisen lämpötilan muutokset. Tutkimus on juuri päättymässä. Lopputuloksena (julkaisut) voidaan todeta, että nyt yli 90 prosenttia nettomuutoksesta lämpötilassa on johtunut pilvisyyden muutoksesta ja alle 10 prosenttia kasvihuoneilmiöstä, josta ihmisen osuus noin 3 prosenttia. IPCC:n lakentamalleissa ei huomioida oikein fysiikan lakeja. Ilmastoherkkyyden laskemisessa rikotaan energian säilymislakia ja ilmakehän kaasujen pitoisuuksien laskennassa ei käytetä Henryn lakia. Kun toimin IPCC:n raportin AR5 asiantuntijana (expert reviewer), pyysin kokeellista näyttöä teoreettisten mallien toimivuusesta. Vastauksena IPCC viittasi heidän kuvaansa, jossa oli kuitenkin käytetty teoreettista mallia.

Julkaisut ilmastonmuutoksesta

  • J. Kauppinen, J. Heinonen, and P. Malmi. Major portions in climate change; physical approach. International Review of Physics, 5(5):260-270, 2011.
  • J. Kauppinen, J. Heinonen, and P. Malmi. Influence of relative humidity and clouds on the global mean surface temperature. Energy & Environment, 25(2):389-399, 2014.
  • J. Kauppinen and P. Malmi. Major feedback factors and effects of the cloud cover and the relative humidity on the climate. arXiv e-prints, page arXiv:1812.11547, Dec 2018
  • J. Kauppinen and P. Malmi . No experimental evidence for significant anthropogenic climate change. arXiv e-prints, page arXiv: 1907.00165, Jun 2019.
  • J. Kauppinen and P. Malmi. Comments on general climate models, Physics Days 2015, Finland.
  • J. Kauppinen and P. Malmi. Derivation of the climate sensitivity using the frequency response of the climate system. Physics Days 2016, Finland.
  • J.Kauppinen and P. Malmi. No reliable studies of climate change without Henry ́s Law and a new thermometer for the global temperature, arXiv:2304.01245v1, Apr 2023.

Paradigmojen hylkääminen

Markus Lehtipuu, tutkija, tietokirjailija:

Markus Lehtipuu on erittäin hyvä ja asiantunteva kirjoittaja – ihan oikea tietokirjailija.

Markus Lehtipuu (s. 2. kesäkuuta 1962 Tampere) on tietokirjailija, joka on toiminut matkaoppainen kustantajana ja niiden kirjoittajana ja toimittajana.

Wikipedia: Markus Lehtipuu

Viiveellinen lämmönsiirto alailmakehään

Mauri Timonen, dendroklimatologi, Ilmastofoorumi ry:n puheenjohtaja:

Lataa tästä esityksen diat (pdf)

(Linkit avautuvat uuteen välilehteen)

Olen tutkinut lähes viiden vuosikymmenen ajan ja yli 70 vertaisarvioidun tieteellisen julkaisun verran suomalaisen männyn kasvua ja vuotuista kasvunvaihtelua. Erityisesti Lapin metsänrajamänty on osoittautunut arvokkaaksi proksimuuttujaksi (luonnon lämpömittariksi), sillä sen välityksellä on saatu holoseenin yli 7660 vuoden keskilämpötiloista vuodentarkkaa vuodenaikaistietoa (huhtikuusta syyskuuhun ).

Tutkijaurani alkoi Metlan Rovaniemen yksikössä vuonna 1977, jolloin sain kasvu- ja tuotosprofessori Yrjö Vuokilalta työtarjouksen, jonka erityistehtävän oli kehittää aiempien vuosikymmenten tieteellisesti korkeatasoista, mutta sittemmin hiipunutta puulustotutkimusta. Syynä hiipumiseen oli huippututkijoiden eläköityminen. Lustonmittausmenetelmien kehittämisestä ja mittauslaitteistojen uudistamisesta tuli työ, joka jatkui tutkimushankkeitteni rinnalla vuosituhannen loppuun saakka. Se, että tuo tehtävä kohdentui juuri minulle, oli v. 1976 valmistunut vuosilustoindeksien laskentaa koskeva opinnäytetyöni . Minulle tähtitieteen harrastajana merkitsi paljon se, että sain kairata opinnäytetyöni lustoaineiston Sodankylän Tähtelän männiköstä . Silloin en tiennyt, että tuo männikkö veisi minut vuosikymmenien pituiselle odysseialle kansainvälisen lustotutkimuksen maailmaan. En myöskään arvannut, kuinka vahvaa sanomaa Tähtelän männyt tulisivat kertomaan jopa Maapallon ilmaston vaihteluista. Nyt, vuosikymmenten jälkeen tiedän. 🙂

Vuosina 1977−1990 tein Metlassa vuosilustopainotteista kasvututkimusta ja edellä kuvaamaani menetelmäkehittämistyötä. Työurani sai uuden suunnan 1990-luvun alussa, kun suoritin vapaaajallani urheilusukeltajatutkinnon. Uuden työtehtävän avainsanoja olivat dendrokronologia (puulustotutkimus) ja dendroklimatologia (vuosilustotietoon perustuva ilmastotutkimus). Metlan johtokin innostui teemasta, sillä taustalla vaikutti yli sadan vuoden tutkimushistoria ilmaston ja puunkasvun välisten yhteyksien selvittämisessä. Koska veteen saakka ei oltu aiemmin menty, nyt oli aika laajentaa perspektiiviä. Professori Kari Mielikäisestä , joka niin ikään suoritti urheilusukeltajatutkinnon , tuli tämän uuden aluevaltauksen vastuututkija. Kun lustolaboratoriotekniikka oli pääosin uusittu 1980-luvulla, koulutettua henkilöstöä oli käytettävissä ja Metlan johto näytti vihreää Karin johtamalle ”Kasvunvaihtelun tutkimushankkeelle” , matka vedenalaiseen ”metsään” oli valmis alkamaan. Esittelimme tutkimushankettamme mm. julkaisuissa Puun vuosilustot ilmastohistorian analyysissä (1996) ja Puun muisti (1998) . Järjestimme myös ”vedenalainen metsäntutkimus” – näyttelyn Kemin Kylähullupäivillä! 🙂

Alkuvuodet 1990-luvulla kuluivat uuteen aihepiiriin kouluttautumisessa. Onnistuimme ensimmäisenä työnäytteenämme kokoamaan 1911 vuoden pituisen vuodentarkan metsänrajamännyn lustokalenterin . Sille tulikin heti käyttöä lustotutkijoiden maailmankokouksessa Arizonan Tucsonissa .

Tutustuin kokouksen jälkeisellä kenttäviikolla Chiricahua-vuorilla englantilaiseen Dr. Keith R. Briffaan , jota pidetään yhtenä kansainvälisen vuosilustotutkimuksen valovoimaisimmista nimistä. Matkani mieluisana antina oli saada kutsu hänen johtamaansa Euroopan laajuiseen ADVANCE-10K-projektiin .

Tutustuin vuonna 1994 professori Matti Eroseen , joka oli aloittanut jo v. 1974 Lapin pitkän lustokalenterin kokoamisen. Metla ja Helsingin yliopiston Geologian laitos sopivat pienten alkuvaikeuksien jälkeen yhteistyöstä ADVANCE-10K-hankkeen suomalaisessa osiossa tavoitteenaan kalenterin valmistumisen estävän noin 200 vuoden aukon täyttäminen. Yhteistyömme sujui hyvissä merkeissä, sillä 7520 vuoden pituinen vuodentarkka lustokalenteri (osa 1, osa 2) (avain ”bye”) toteutui.

Kalenteri on nykyään yli 7660 vuoden pituinen (alkuvuosi 5638 eaa.). Erosen vuonna 1974 aloittama suururakka sai ansaitun erityiskiitoksensa liki 40 vuotta myöhemmin, jolloin 350 lustotutkijaa eri puolilta maailmaa kokoontui Rovaniemelle juhlistamaan historiallista saavutustamme World Dendro 2010-kokouksessa .

Kansainvälisessä yhteistyöverkostossamme on julkaistu yli 100 vertaisarvioitua julkaisua ja saman verran muita tieteellisiä raportteja sekä paljon kansantajuisia esityksiä. Suomalaiset lustotutkijat ovat tehneet kansainvälistä tutkimusyhteistyötä pienen tutkijaryhmän voimin niin läntisten kuin itäistenkin kollegojen ja lustotutkimuslaboratorioiden kanssa. Siitäkin tarkemmin käyntikorttini linkeistä ja Lustia.fi-sivustolla .

Olen ollut myös somessa aktiivinen jakaessani tutkimustyöhöni liittyvää tietoa vuodesta 1997 alkaen, esimerkiksi Thomas Wirenin ”Totuuden sulka”-haastattelussa ja muissa medioissa .

Viime aikoina olen tarkastellut merten viiveellisen lämmönsiirron vaikutusta alailmakehän keskilämpötiloihin. Lapin metsänrajamännylle on tullut mielenkiintoinen rooli tässä asetelmassa!

Paneelikeskustelu: Onko ilmastonmuutos poliittinen mantra?

Ohjelma

Kuvassa olevat linkit avautuvat uudelle välilehdelle.