Syysseminaari 2025

Olen ylöjärveläinen opettaja ja luonnontieteen syvällinen harrastaja, mutta ei julkaiseva tutkija. Kiinnostuin ilmastosta aikoinaan astronomian opintojeni yhteydessä Helsingin Yliopistolla, mutta suuntauduin sieltä opettajaopintoihin. Huolestuin opettajantyössäni ”ilmastonmuutos”-termin luonnontieteenvastaiseen käytöstä useissa oppimateriaaleissa.

Päätin tarttua ongelmaan varmistaakseni, että nuoremme saavat oikeaa, tieteeseen pohjaavaa tietoa.Yritin alkuun keskustella opettajafoorumeilla, mutta huomasin yllätyksekseni, että ryhmien ylläpito potkii “poliittisesti epäkorrekteja” avausten tekijöitä jopa ulos ryhmistä, ja poistaa keskusteluja. Siirryin keskustelemaan Ilmastofoorumi ry:ssä. Seminaarin järjestäjä Pekka Kangas löysi kirjoitukset ilmastofoorumilta, ja kutsui minut seminaariin Lappajärven Hotelli Kivitippuun. Ilmastofoorumi ry kutsui minut myöhemmin varapuheenjohtajakseen.

Lähetin lämpötiladatalle tekemieni analyysien perusteella 4-kohtaisen ongelmaraportin NOAAlle, NASAlle ja UK Met Officelle. Raporttiini on suhtauduttu vakavasti, sillä NOAA on jo tarttunut ongelmiin ja myös UK Met Office on ohjannut raportin tuloksesta vastaavalle tiimille. Nasa ei tätä kirjoittaessa vielä ole vastannut, GISTEMP -tulostaan koskien.

Olen kiinnittänyt erityistä huomiota myös ilmastokeskustelun tulehtuneisuuteen, ja havainnut sen aiheutuvan osaltaan siitä, että media ja politiikka puhuvat luonnontieteen kanssa eri “kieltä”. Olen löytänyt useita virheellisiä julkaisuja mm. tekstein “ilmastonmuutos on pysäytettävä”.

Jopa Helsingin Yliopisto erehtyi käyttämään tuota ilmaisua, ei sentään tieteellisessä julkaisussa, mutta opiskelijoille suunnatulla tietosivullaan. Yliopisto korjasi tekstin nopeasti toimitettuani tiedot termin virallisista määritelmistä. Tapaus kertonee siitä, kuinka laajalle luonnontieteen vastaisuus, tai tieteen väärin ymmärtäminen, on päässyt leviämään yhteiskunnassamme.

Diplomaattinen tyylini ei provosoi, vaan pyrkii lähentämään keskusteluosapuolia toisiinsa, luonnontieteen avulla, ja luonnontieteen ehdoilla. Yritän tässä puheenvuorossani tehdä yhteenvetoa viiden vuoden aikana tapahtuneesta ilmastokeskustelun kehittymisestä.

Olen pystynyt hyödyntämään näitä asioita tutkiessani maapallon energiatasetta, hiilenkiertoa, kasvihuonekaasujen osuutta kasvihuoneilmiössä ja lämpenemisessä, sekä kaikkien ilmastoon vaikuttavien tekijöiden lyhyen ja pitkän ajan dynaamisia vaikutuksia.

Merkittävä uusi analysointimenetelmä, johon perehdyin ilmastotutkimuksieni alkuvaiheessa, on spektrianalyysi, joka on ainut toimiva tapa saada selville kasvihuonekaasujen vaikutukset ilmakehässä. Olen havainnut, että näitä tutkimuksia on yllättävän vähän verrattuna esimerkiksi hiilidioksidin rooliin ilmastonmuutostutkimuksissa ja yleisessä keskustelussa.

Näistä aiheista olen julkaissut 24 tutkimusta vuoden 2011 jälkeen. Aloitin työurani Oulun yliopistossa, olin työssä kahdeksassa yksityisessä teollisuusalan yrityksessä ja lopetin työurani Aalto-yliopistossa.

Tutkimustulokseni poikkeavat IPCC:n tuloksista mm. seuraavissa kohdissa, joilla on ratkaiseva vaikutus ihmisen osuuteen lämpenemisessä: kasvihuoneilmiön suuruus, veden takaisinkytkennän puuttuminen, hiilidioksidin, metaanin ja typpioksiduulin vahvuus kasvihuonekaasuna sekä fossiilisen hiilidioksidin määrä, kierto ja viipymäaika ilmakehässä.

Vuoden 2000 jälkeen on noussut esiin auringon säteilyn absorption voimakkaasti lisääntynyt osuus maapallon ilmakehässä ja sitä kautta lämpenemisessä, jonka IPCC on systemaattisesti jättänyt huomioonottamatta. Yksi tärkeimmistä tuloksistani on ilmastoherkkyysarvoni 0,7 °C.

En ole samaa mieltä IPCC:n kanssa ilmastonmuutoksen syistä ja sen vuoksi minut voidaan luokitella toisinajattelijaksi (contrarian). Olen kirjoittanut somessa pääsääntöisesti Uuden Suomen Puheenvuoroon, jossa tavoitteeni on ollut ilmastotieteen popularisointi maallikoille pyrkien osoittamaan IPCC:n ja valtamedian virheet sekä ilmastopaniikin perusteettomuuden. Näissä esityksissäni olen pyrkinyt välttämään pitkiä matemaattisia esityksiä ja suosimaan graafisia kuvia.

Julkaisuluetteloni ja linkit niihin löytyvät omalta nettisivustoltani, jossa on myös kokoelma blogikirjoituksiani: https://www.climatexam.com/home

Tutkijaurani alkoi Metlan Rovaniemen yksikössä vuonna 1977, jolloin sain kasvu- ja tuotosprofessori Yrjö Vuokilalta työtarjouksen, jonka erityistehtävänä oli kehittää aiempien vuosikymmenten tieteellisesti korkeatasoista, mutta sittemmin hiipunutta puulustotutkimusta. Syynä hiipumiseen oli huippututkijoiden eläköityminen. Lustonmittausmenetelmien kehittämisestä ja mittauslaitteistojen uudistamisesta tuli työ, joka jatkui tutkimushankkeitteni rinnalla vuosituhannen loppuun saakka.

Se, että tuo tehtävä kohdentui juuri minulle, oli v. 1976 valmistunut vuosilustoindeksien laskentaa koskeva opinnäytetyöni. Minulle tähtitieteen harrastajana merkitsi paljon se, että sain kairata opinnäytetyöni lustoaineiston Sodankylän Tähtelän männiköstä. Silloin en tiennyt, että tuo männikkö veisi minut vuosikymmenien pituiselle odysseialle kansainvälisen lustotutkimuksen maailmaan. En myöskään arvannut, kuinka vahvaa sanomaa Tähtelän männyt tulisivat kertomaan jopa maapallon ilmaston vaihteluista. Nyt, vuosikymmenten jälkeen tiedän 🙂

Vuosina 1977−1990 tein Metlassa vuosilustopainotteista kasvututkimusta ja edellä kuvaamaani menetelmäkehittämistyötä.

Työurani sai uuden suunnan 1990-luvun alussa, kun suoritin vapaa-ajallani urheilusukeltajatutkinnon. Uuden työtehtävän avainsanoja olivat dendrokronologia (puulustotutkimus) ja dendroklimatologia (vuosilustotietoon perustuva ilmastotutkimus). Metlan johtokin innostui teemasta, sillä taustalla vaikutti yli sadan vuoden tutkimushistoria ilmaston ja puunkasvun välisten yhteyksien selvittämisessä. Koska veteen saakka ei oltu aiemmin menty, nyt oli aika laajentaa perspektiiviä.

Professori Kari Mielikäisestä, joka niin ikään suoritti urheilusukeltajatutkinnon, tuli tämän uuden aluevaltauksen vastuututkija. Kun lustolaboratoriotekniikka oli pääosin uusittu 1980-luvulla, koulutettua henkilöstöä oli käytettävissä ja Metlan johto näytti vihreää Karin johtamalle ”Kasvunvaihtelun tutkimushankkeelle”, matka vedenalaiseen ”metsään” oli valmis alkamaan. Esittelimme tutkimushankettamme mm. julkaisuissa Puun vuosilustot ilmastohistorian analyysissä (1996) ja Puun muisti (1998). Järjestimme myös ”Vedenalainen metsäntutkimus”-näyttelyn Kemin Kylähullupäivillä! 🙂

Alkuvuodet 1990-luvulla kuluivat uuteen aihepiiriin kouluttautumisessa. Onnistuimme ensimmäisenä työnäytteenämme kokoamaan 1911 vuoden pituisen vuodentarkan metsänrajamännyn lustokalenterin. Sille tulikin heti käyttöä lustotutkijoiden maailmankokouksessa Arizonan Tucsonissa. Tutustuin kokouksen jälkeisellä kenttäviikolla Chiricahua-vuorilla englantilaiseen Dr. Keith R. Briffaan, jota pidetään yhtenä kansainvälisen vuosilustotutkimuksen valovoimaisimmista nimistä. Matkani mieluisana antina oli saada kutsu hänen johtamaansa Euroopan laajuiseen ADVANCE-10K-projektiin.

Tutustuin vuonna 1994 professori Matti Eroseen, joka oli aloittanut jo v. 1974 Lapin pitkän lustokalenterin kokoamisen. Metla ja Helsingin yliopiston Geologian laitos sopivat pienten alkuvaikeuksien jälkeen yhteistyöstä ADVANCE-10K-hankkeen suomalaisessa osiossa tavoitteenaan kalenterin valmistumisen estävän noin 200 vuoden aukon täyttäminen.

Yhteistyömme sujui hyvissä merkeissä, sillä 7520 vuoden pituinen vuodentarkka lustokalenteri (osa 1, osa 2) (avain ”bye”) toteutui. Kalenteri on nykyään yli 7660 vuoden pituinen (alkuvuosi 5638 eaa.). Erosen vuonna 1974 aloittama suururakka sai ansaitun erityiskiitoksensa liki 40 vuotta myöhemmin, jolloin 350 lustotutkijaa eri puolilta maailmaa kokoontui Rovaniemelle juhlistamaan historiallista saavutustamme World Dendro 2010-kokouksessa.

Kansainvälisessä yhteistyöverkostossamme on julkaistu yli 100 vertaisarvioitua julkaisua ja saman verran muita tieteellisiä raportteja sekä paljon kansantajuisia esityksiä. Suomalaiset lustotutkijat ovat tehneet kansainvälistä tutkimusyhteistyötä pienen tutkijaryhmän voimin niin läntisten kuin itäistenkin kollegojen ja lustotutkimuslaboratorioiden kanssa. Siitäkin tarkemmin käyntikorttini linkeistä ja Lustia.fi-sivustolla.

Olen ollut myös somessa aktiivinen jakaessani tutkimustyöhöni liittyvää tietoa vuodesta 1997 alkaen, esimerkiksi Thomas Wirenin ”Totuuden sulka”-haastattelussa ja muissa medioissa. Viime aikoina olen tarkastellut merten viiveellisen lämmönsiirron vaikutusta alailmakehän keskilämpötiloihin. Lapin metsänrajamännylle on tullut mielenkiintoinen rooli tässä asetelmassa!

Einsteinin väitetään sanoneen: ”Genius abhors consensus because when consensus is reached, thinking stops. Stop nodding your head.” (Nero kammoaa konsensusta, sillä kun konsensus saavutetaan, ajattelu pysähtyy. Lopeta pään nyökyttely!) 🙂

Ilmastopropagandan alkulähteenä on Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change). IPCC:n vaikutus on ollut valtava maailmanlaajuisesti. Se on vaikuttanut energiapolitiikkaan ja talouteen haitallisesti. Pahinta on se, että valtamedia ja suurin osa poliitikoista on omaksunut IPCC:n tarinan.

Presidentti Donald J. Trumpin toisen presidenttikauden aikana USA:ssa on tapahtunut merkittäviä muutoksia sekä ilmastopolitiikassa että ilmastokeskustelussa. Fossiilisen energian tuotantoa lisätään parhaillaan merkittävästi USA:ssa. USA yleensä näyttää suuntaa kaikissa merkittävissä asioissa, joten sen politiikka vaikuttaa myös Suomen ja EU:n politiikkaan.

Olemme yhdistyksessä keränneet luetteloa kiinnostavista objektiivisista ilmastosivustoista, joita esittelen seminaarissa. Kaiken kaikkiaan ehdin käsittelemään aihetta vain pintaraapaisuna, ja ideana onkin antaa ko. luettelon jäädä julkiseen arkistoon, josta kukin voi myöhemmin ammentaa tietoa tarpeensa mukaan.